IRC-Galleria

Tuli vaan mieleen, että vitsi maailma on pieni. Kun oltiin Miian kanssa Tarttossa tekemässä opinnäytetyötä meillä oli kämppiksenä sellainen espanjalainen Carlos. No, jokin aika sitten täällä epsanjassa eksyttiin Juhan kanssa, kun yksi poika tarjosi meille apuaan. Siinä kun juteltiin niin meille selvisi, että se poika oli Carloksen pikkuveli! Carlos tulee kuulemma kesäkuun alussa takaisin Espanjaan, ja tietysti töihin samaan sairaalaan ja samalle osastolle (lasten ensiapu) kuin missä olen harjoittelussa. Just juu…

Me ollaan totuttu aika hyvin oloneuvoksina elämiseen. Nukutaan pitkään, syödään, kävellään ja ihmetellään, syödään, loikoillaan sängyssä ja syödään. Ei vaan vielä olla ihan yhtäläisiä yökukkuja kuin espanjoolat, siinä olisi parantamisen varaa. Mielellään oltais useampanakin päivänä menty baariin, mutta kun kukaan täyspäinen ei täällä lähde baariin ennen kello kahtatoista yöllä, ja baarista yökerhoihin siirrytään vasta kahden-kolmen maissa. Yökerhot sulkeutuvat kuudelta aamulla, jonka jälkeen siirrytään aamupalalle jonnekin Ramblan kahviloista! Valitettavasti uni painaa Elinan silmää jo siinä vaiheessa, kun naapurin Desirée vasta alkaa meikkailla, niinpä bileseuraa ei meistä vielä ole saatu.
Eilen oli ihanan lämmin päivä, joten mentiin Juhan ja Emilien kanssa puistoon ottamaan aurinkoa. Juhalle ostin kahvilasta kaljan ja mulle ja Emilielle, kun siideriä ei ollut, vodka-appelsiinimehut! Iltapäivähuppelit on siis kuitenkin koettu.

No, täällä puut jo vihertää, orvokit kukkii ja linnut visertää. Tämä on samaan aikaan sekä ihaninta että karmeinta aikaa keväässä, siis kun aurinko alkaa paistaa ja ihmisten vaatteet vähetä. Huomaa taas talven syntiset jäljet vyötäröllään kun makaa valkoisena valaana ihanan väristen espanjalaisten keskellä. Olé!