Jokseenkin raskaan kevään jäljiltä sitä huomaa olevansa loputtoman väsynyt. Mikään määrä unta ei riitä. Sitä tuli tehtyä liikaa, valvottua liikaa, suoriuduttua paremmin ja nopeammin kuin olisi pitänyt, kuin olisi ollut tarpeen - ja vedettyä itsensä liian ohuelle. Sielun arpikudos näkyy. Se maistuu unelle ja tupakalle ja sille ettei saa henkeä. Pitäisi osata sanoa ”ei”. Pitäisi. No niin.
❤️
Der du von dem Himmel bist,
Alles Leid und Schmerzen stillest,
Den, der doppelt elend ist,
Doppelt mit Erquickung füllest;
Ach, ich bin des Treibens müde!
Was soll all der Schmerz und Lust?
Süßer Friede,
Komm, ach komm in meine Brust!
❤️
Uusimmat blogimerkinnät
- Sydän haluaa mitä sydän haluaa 01.12.
- Kokeillaan jotain uutta ❤️ 24.01.
- Iloista lukuvuotta 2024 ❤️ 24.01.
- Hiljaisuus soi 27.06.
- Tyhmä korona 31.12.
- Helmet lukuhaaste 2022 30.12.
- The Drug In Me Is Reimagined 11.06.
- [Ei aihetta] 11.06.
- Helmet-lukuhaaste 2021 19.01.
- Syksy 2020 28.09.