Viimeiset kaksi yötä ovat menneet nukkuessa, joskin unien aiheet ovat olleet suloisen sekavia.
(Näin esim. unta, että vein pikkusisareni kahville vanhaan sairaalakahvioon, jonka muistan jostain lapsuusajalta, ja ostin hänelle kakkukahvit. Sitten soi puhelin ja nousin pöydästä hetkeksi pois, ja sillä aikaa joku oli korjannut koskemattomat kahvit pois. Menimme valittamaan asiasta kahvilan omistajalle, joka oli tyly mutta suostui korvaamaan 20 senttiä vaivoistamme. Kyseinen 20 senttinen olikin vain kooltaan metri kertaa metri eikä sitä jaksanut nostaa. Ja minä ajattelin vain, että miksei se voisi mahtua laukkuun.)
Stressiä?
Voi hyvin olla. Ainakin ihan liikaa kahvia.
Johan niiden unien olikin aika loppua, taas vähäksi aikaa.
Toivoa vain sopii, ettei alkaisi taas uneton aika. Minä en kestä niitä.