"Déjà vu -kokemukseen liittyy tuttuuden tunteen lisäksi joskus myös outo, jopa aavemainen vaikutelma."
Pitkään aikaan noita tuntemuksia ei ole tullut, mutta tänään iski sellainen pitkästä aikaa. Joskus aikoinaan olen nähnyt unta tämän päiväisestä kotiintulomatkasta, ja keskustelut hississä oli jo kertaalleen ikäänkuin käyty. Mielenkiintoinen tuntemus, ei mahda mitään.
Kamala tuuli, se repii ja riepottaa lehdet irti puista. Kahvi ei maistu, ilmeisesti pitää siirtyä taas kokonaan teelinjalle. Teetä ja sympatiaa, villasukkia ja pähkinäsuklaata. Ja buranaa, pää on jumalattoman kipeä. Toivottavasti ei iske syysflunssa. Tuntuu että kaikki ovat kipeitä. Kaikki...
Jokseenkin orpo olo. Viime yönä ei tullut nukuttua, uni pakeni pientä ihmistä. En minä tiedä... Voi huokaus. Pitäisi suunnata energia johonkin tärkeään, ja mennä taas salille. Niskat alkavat olla liian jumissa. Häiden takia sielläkään ei ole tullut käytyä. Tänään pitää ainakin venytellä.
Ah.. pimenevät illat ovat ainakin tehneet sen, että lukuinto on taas huipussaan. Hyvä niin.
Niin.. ja minulla on kamala hinku pyytää häihin avec. Hmm.. toisaalta sitä miettii, onko se sittenkään niin kamalan hyvä idea, kun taas toisaalta sitä nauttii itsekseen siitä tiedosta, että kyseinen henkilö ainakin järkyttäisi kaikkia. Ja jos kerran morsiammella ei ole häntä vastaan mitään niin muista viis. Pitää miettiä. Katsella ja kuulostella mitä tästä tulee vai jänistänkö kuitenkin sovinnaisuuden nimissä. Kamala minusta on tulossa oikeasti vanha jos alan miettiä sitä mitä muut sanovat ja puhuvat. Eiköhän se pitäisi olla pääasia että minulla itselläni on hauskaa? Minusta on näköjään tulossa sovinnainen ja omalla tavallaan konservatiivinen. Eikä se ollenkaan välttämättä ole hyvä asia!
Mietitään.