IRC-Galleria

Elämässä tulee monesti risteyskohtia. Yleensä joutuu tekemään valintoja kahden erilaisen polun välillä. Usein toinen niistä on vaikeampi, mutta yleensä se oikea. Tuntuu, että itse olen aina tiennyt mikä se oikea polku on, mutta harvoin kuintenkaan olen kulkenut sitä myöten - ja vain koska se on ollut niin pirun rankka. Tuntuu siltä, että jälleen olen joidenkin valintojen edessä.

Olen aina uskonut siihen, ettei oikeastaan mitään voi oppia ennen kuin on itse käynyt asian läpi. Tällainen omiin kokemuksiin perustuva tunneoppiminen on varmasti se juttu, joka meitä ihmisiä erottaa ja yhdistää. Se antaa meille jokaiselle ne kokemukset, jotka sittemmin intuitiona kertovat meille mikä on oikein ja mikä väärin. Ja varmaa on, että nämä muistijäljet ovat meillä kaikilla niin kovin erilaiset. Tämän erilaisuuden ymmärtämiseen ja toisen ajatusten hyväksymiseen tarvitaan kuitenkin avaraa sydäntä - ja tunnetusti se ihmisen sydän on syvä salaisuuksien valtameri.

Olen viimeiset pari vuotta ollut elämässäni sellaisella polulla, josta ei ole paluuta - ja sellaisella, jossa pitää selittää aika iso osa omaa maailmaa uusiksi. Nyt vasta olen alkanut ymmärtää, miten iso asia on oppia tuntemaan ensin itseään ja sitten vielä muita. Ja tällä aikamatkalla yhä ollaan.