IRC-Galleria

Me kaikki elämme erilaisten odotusten maailmassa. Jotenkin meidän ympärillemme on muodostunut sisäänrakennetutu odotukset, joiden mukaan kaikkien ihmisten pitäisi olla korkeakoulutettuja, hyväpalkkaisia, kauniita ja urheilullisia. Mielenkiinnolla luin tänään aamulla sähköpostia vanhalta ystävältäni, joka juuri irtisanoutui työstään ja päätti jättää taakseen kaiken sen mitä oli koko siihen astisen elämänsä rakentanut.

Hän oli aikanaan yksi lukioryhmämme lahjakkaimpia oppilaita. Neljä laudaturia, stipendi, paikka TKK:lla ja nopea valmistuminen avasivat näennäisen menestymisen tien nuorelle miehelle. Mutta menestymisen paine jätti sankariin jälkensä. Vielä ihan viime aikoihin saakka hänen onnensa oli rakentunut monien pinnallisten tekijöiden varaan. Jos ihminen rakentaa identiteettiään ulkoisten asioiden kuten ulkonäön ja omaisuuden varaan on identiteetti vaarassa luhistua ulkoisten tukipilareiden pettäessä. Näin sitä sitten kävi, kun mahdollisuuksien rajat lopulta tulivat vastaan.

Tämä saa minutkin entistä vahvemmin uskomaan siihen, että lopun perin onnellisuus on vain kykyä hyväksyä tietynlainen epätäydellisyys ja rohkeutta olla oman itsensä. Onni on hyvien asioiden löytämistä jokapäiväisestä elämästä; arjen pyhittämistä joka ikinen päivä.