IRC-Galleria

Yön pimeinä tunteina voi joskus muistella ja unelmoida.

Onnellisuustutkijat ovat läpi ihmiskunnan historian kehoittaneet tarttumaan hetkeen. Se mikä oli eilen, ei enää koskaan palaa; ja se mikä on tänään, on yhtä ainutkertaista, mutta sekin tulee vain kerran. Kannattaa itse asiassa jo tänään tehdä se, minkä vielä huomennakin voi jättää tekemättä.

Tässä yksi muisto siitä, joka olisi sekin voinut jäädä tekemättä.

Tulit viereeni. Sanomatta mitään laskit kätesi hartioilleni. Lempeä katse silmissäsi merkitsi enemmän kuin itse saatoit kuvitellakaan. Tuttu tuoksu yhdistyi niihin moniin ihaniin muistoihin, jotka toivottavasti tulevat vielä vuosikymmeniä loistamaan mielessäni lämpiminä muistijälkinä. Sielujen sanaton sympatia oli kaiken aikaa läsnä. Sanoja ei tarvittu.

Tämä muistojen aikamatka palaa monesti mieleen nukkumaan mennessä. Niin se vain on, että vieressäsi on usein niin raukeaa; näkökenttä alkaa kaventua, hämärtyä. Hetken kestävä äärimmäinen tarkkuus sekoittuu turvallisen lämpimään tunteeseen, joka rentouttaa koko kehon. Kuinka monta kertaa olenkaan nukahtanut sinulta maistuen ja siksi sädehtien; kaikki kanavat auki. Se on sitä elämän suurta nautintoa, joka antaa voimaa jaksaa; se antaa merkityksen kaikelle sille, mistä ihmisyydessä lopun perin on kysymys – ihmisen kaipuusta toisen luokse.