Tänään on rento päivä ja kerrankin voi vain olla ilman mitään paineita. Aina välillä pysähdyn ajattelemaan asioita ja joskus on niistä kiva kirjoitella ja sitten myöhemmin itsetutkiskelun avauksi lueskella mitä mielessä on taannoin pyörinyt.
Loputon usko ihmisen kaipuuseen toisen luokse on kuulemma niitä ihmiskunnan ainoita pysyviä asioita. Se herättää aina itsessäkin ajatuksia ja saa välillä pään pyörälle. Mutta tämän saman aikamatkan ovat varmasti monet meistä kulkeneet. Ainoa varma asia on se, että koskaan se ei ole tasainen ja suora, vaan aina täynnä yhteensovittamista, hyväksymistä, uhraamista. Elämä on valintoja.
Rakkauden kutsu loputon on meissä,
tyynny sydän.
Hyvästele,
lähde.
-Ja muista palata takaisin :)