Palasin eilen taas Pudasjärvelle. Eikun Ouluun :)))))))) Perjantaina lähdin savonmatkalle, en olekaan pitkään aikaan käynyt ulkomailla, har har, ollut siis. Moikkasin Sasua kuopiossa, nukuin kauheassa hotellissa, vitun hotellit, ja kävin sitten veljenpoikani ristiäisissä. Hassua pitää sylissä sellaista parikuukautista, sillä on toistaiseksi kolme eri moodia, yleisyysjärjestyksessään parkuminen, nukkuminen, ja sitten se jännin eli tuijottelu. Sellaiset parkuvat kuin piirroshahmot, kurkku suorana. savo on kaunis maa, olen syntynyt siellä. Lapsi sai klassikkonimen.
Pudasjärvi, tuo porojen maa, ja Oulu... loskan kaupunki. Siinäpä kaksinapainen maailmanjärjestykseni. Toinen napa tanssii ja soi, toisessa mieli ilakoi... Nojoo, eipä kummassakaan kummemmin soi, tai jopa Pudasjärvellä enemmän, eikä aina mielikään ilakoi. Mutta Pudasjärvellä on puolensa: äitin ruoat (puolensa ja puolensa, lähinnä valoisat), oma rauha (saa lutra lutrata suihkussa, tai ainakin voi), hanki (meni jo, Ouluun vielä jäi), ja xbox täynnä leffoja ja sarjoja ja musiikkia ja pelejä. Ehkä tärkein puoli Pudasjärvessä on se, ettei siellä ole nettiä. Ei, vielä 2000-luvullakaan siellä ei ole nettiä (meidän talossa, enää), ja siellä sitten TODELLAKIN tulee luettua sitä kirjaa ja kirjallisuutta, oli se sitten jompaakumpaa niistä kahdesta asiasta mitä maailma on, eli sotaa tai rauhaa. Tulee nukuttua pitkään, valvottua pitkään (niinkuin Oulussakin, muttei niin usein! Oulu on velvollisuuksien kaupunki.)
Se siitä, glögini alkaa kiehua olemattomiin. Eli ei kai tässä muuta, näin!