onpa taas jotenkin yksinäinen olo.
Mutta masentunut en vieläkään myönnä olevani. En vieläkään suostu olemaan.
Ei tässä maailmassa ole varaa olla masentunut, masennus ei ole coolia. Eikä ystäviä saada ilman cooliutta (paitsi tietty jos muut seikat ovat kohdillaan).
Masennus on sen lisäksi noloa.
TÄTEN VANNON JA VAKUUTAN!! USKOKAA!