Tänään on ollut vähän maha kipu päivä. Olen myös pitkästä aikaa saanut totutella _totaaliseen_ ja _ehdottomaan_, _ehdottoman_ _totaaliseen_ yksinäisyyteen, taas tilanne, että kämppistä ei enää ole. Se on jännä miten sitä aina aistii toisen ihmisen läsnäolon, vaikka se omassa huoneessaan lurkkisikin eikä edes ääntä pitäisi. Nyt olen, kuten viime viikot muutenkin, ollut taas aika ehdottoman itsekseni nämä iltapäiväni ja iltani. Eli hyvinkin visusti itseni kanssa. Sitä oppii vihamaan sitä ihmistä, jota kerran niin rakasti ja jumaloi. Siis kun on ihan visusti kahden. Siis itseään. Pitäisi taas räjähtää, ts. levittäytyä ulos asunnosta, lehahtaa pesimään puistoihin ja jonnekin, ihan vaikka kevään kunniaksi. Jeesuksen kunniaksi.
Niin siitä mahakivusta. Ihan on taas ollut jotenkin rappio-oloa, kun on tätä tavaraa taas joka paikassa ja ihan sekaista, nukkuu huonosti, haisee vaikka kuinka peseytyy. Ja viinaakin juo. Se on seurausta siitä, että "Sauronin (oman ittensä) silmä" keskittyy taas itseen. Ehkä. Siis keskittyy silleen ikävässä mielessä, näkemään kaiken turhuuden ja kyllästymisen ja voimattomuuden, kaikkivoipuudettomuuden. Jos olisi taas vaikka uusi bändi josta tykätä, tai joku kiva harrastus, edes viikoksi, ehkä kuukaudeksikin, olisi taas ajateltavaa ja tekemistä ja tuntisi joko olevansa olemassa, tai sitten olevansa olemassa sopivan vähän. Mut eipä niitä Halpa-hallista saa.
Varmaan se mahakipu johtui pitsasta. Se on jännää kun tilaa kolme pitsaa, "että saa ilmaisen kotiinkuljetuksen", ja sitten alkaa koko homma kaduttaa sillä hetkellä kun tunkee setelin pitsataksarin kouraan. Tai oikeastaan jo vähän aiemmin, mutta ei sitä kehtaa myöntää, joku ajattelisi että mikset perunut kauppaa. No en olisi kehdannut. Mutta kuitenkin, eikö olekin rappiollista!
Totta puhuenhan tämä kämppä on yhden poika miehen asuttamaksi ihan hemmetin siistissä kunnossa. Ei se poika mies mahda sille tavaranpaljoudelle mitään. Ei se jaksa myöskään aina kokata. Useinhan jopa keitetyt perunat. Jotkut tilaavat kuulemma pitsoja joka viikonloppu. Viikollakin. Ja niitä vielä sanotaan usein cooleiksi tyypeiksi. Luulin että tästä kappaleesta tulisi hyvä mieli, mutta ihan toisin kävi.
Nyt lopetan tämän kirjoituksen.