IRC-Galleria

Moido! Mitteepä kuuluu? Minä juon nyt kahvia, nukuin viisi tuntia, sitä ennen valvoin neljä tuntia, sitä ennen nukuin 10 tuntia. En muista kauanko valvoin ennen sitä, eli muistin tila: kolme uni/valvomissykliä (+ kahvinjuonti). Tai vaatiiko sana sykli myös vastakkaisen tai erilaisen tilan kuin se yksi ainoa, ns. kierroksen käsitteen? Puolitoista sykliä? Sanotaan että muistin tila: 20 tuntia (5h + 4h + 10h + 1h tätä aamua).

Mitäs mielessä? Minua askarruttaa öinen uneni, oli apokalyptinen fiilis. Talousnäkymät eivät unessa vilahdelleet, mutta olosuhteet olivat karut, ja jotakin sai pelätä. Tyyppejä. Piti piileskellä. Henkensä edestä... Piti seikkailla apokalyptisen maailman vaaralliseen tapaan saadakseen jotakin... hyödykkeitä. Unet. Mielenkiintosia. Tylsiä. Ärsyttäviä. Siis se rajapinta oman kokemuksen ja siitä edes semi-järkevästi muille kertomisen välillä. Olisipa se pinta kuplamuovia.

Unessani oli myös talo, joka oli lapsuudenkotini. Niin, se oli täysin erilainen kuin koti jossa lapsuuteni vietin, mutta yhtä kaikki se oli lapsuudenkotini. Ei unien kanssa voi väitellä. Yksi asia taloa ainakin yhdisti todelliseen esikuvaansa; se oli paritalo. Tosin unessa talo oli uskomattoman suuri, kuin teollisuushalli. Paritalon toinen asunto oli hävinnyt paikaltaan tyystin. Koko rakennuksesta oli jäljellä vain rakenteet, ja se asunto joka oli ilmeisesti sitten lapsuudenkotini.

Väliseinäkin puuttui. Jumalauta, väliseinäkin puuttui. Ei suojaa tästä rakennuksesta.

Muuten kodissani oli kaikki kohdallaan, huonekaluja ja esineitä, kolme tukevaa seinää. Pakkasin reppuni täyteen DVD-ELOKUVIA JA KIRJOJA, KYLLÄ, DVD:ITÄ JA KIRJOJA. Siis, jumala auta, olin suorittamassa jotakin tärkeää tehtävää, hankkimassa jotakin tärkeitä asioita/esineitä ja tungin reppuni elintärkeään säilytystilaan leffoja. Ehkä myös kirjoja. Ainakin leffoja.

Tarkoittaako tämä että minä liiaksikin kauhon ja ammennan lapsuudestani tai menneisyydestäni? Jotakin turhaa, joka vie resursseja joltakin tärkeämmältä. Vai tarkoittaako tämä että minun nimenomaan pitäisi "noutaa jotakin tärkeää" sieltä, kaukaa? Sekö se tärkeä asia olikin? Leffoja. Leffoja lapsuudenkodistani. Tuskin meillä noissa apokalyptisissa olosuhteissa oli edes dvd-soitinta käytössämme. Miksi tämä turhuus? Mitä leffat symboloivat? Miksi muistelen että olisin ottanut mukaani myös kirjoja, vaikkei minulla ole juurikaan mitään selkeää muistikuvaa mistään kirjoista? Pidänkö kirjoja elokuvia korkeampana taiteena? Tai käytännöllisempänä?

Noniin, no niin. Juon edelleen kahvia, kitkerää kahviani. Mites hyrrää? Tänään pitää soittaa puheluita, hoidella rahoitusasioita kuntoon. Tasailla tilejä. Katsella numeroita, ees taas. Kasi on kuin sillä olisi lanteet. Koodatkaa se keinuttamaan lanteitaan! Maksaisin sellaisesta kahdeksikosta kahdeksikkoja.

Kun kahdeksikon saa vaaka-asentoon, on luvassa hyvää, ikuisesti. Kohdat "hyvä" ja "ikuisuus" ovat omia lisäyksiäni, omaa tulkintaani. Mikään oletuslähtökohta ei erityisemmin viittaa hyvyyteen, eikä äärettömyyskään suoraan vastaa ikuisuutta. Jos saisi äärettömyyden todella nopeassa ajassa, hetkessä? Miehen orgasmi.

Miten menee?