IRC-Galleria

Minulla on käsi kipeä, ollut monta päivää, niin en voi kertoa siitä, kertoisin siitä mutta kaikki tietää sen jo niin en kerro siitä.

Tämä kirjoitus tulee sellaisenaan kuin tulee koska en jaksa korjata kuin pienimmät virheet.

Toisaalta, juuri sillä tavalla kaikki minun kirjoitukset tulee koska jos teen virheen, omin sen ja jatkan sen viitoittamaa reittiä käyttäen varrella olevia resursseja (esim. hedelmiä) omiin tarkoituksiini.

Ts. elän virheistä, virheillä.

Tämä kirjoitus kestää aika kauan kirjoittaa koska odotan koko ajan jotakin sopivaa virhettä, joko tässä koneella tai tuolla keittiössä vessassa tai pihalla jonka sitten voisin kirjoittaa.

Tai: tämä kestää aika kauan kirjoittaa koska käteni on aika kipeä.

Täytyy olla pitkä muisti. Täytyy olla niin pitkä muisti että sattuu.

Osuva virhe siinäkin, kun en todellakaan tiedä miksi täytyy mutta niinpä julistin.

Tästä kirjoituksesta tulee vähän toispuoleinen, koska käteni on niin kipeä. Käytän toista kättä enemmän.

Käytän tähän molempia käsiäni. Selityksiä riittää. Taidan olla vähän toispuoleinen.

En ole tiskannut noin viikkoon. Käteni kipeytyi neljä päivää sitten. Do the math.

3 päivää ei ole paha. Viikko, en tiedä. Mutta se Force Majeure!

"Force majeure (suom. suurempi voima) eli ylivoimainen este on mm. vakuutusyhtiöiden sopimuksissaan käyttämä ilmaisu luonnonmullistuksista sekä vastaavista ylivoimaisista olosuhteista, poikkeuksista joista sopimuksen osapuolet eivät ole vastuussa. Esimerkiksi trooppinen hirmumyrsky, maanjäristys, kapina, lakko, sota, meteoriitti." (wikipedia)

Tai minun käteni. Varsinainen luonnonmullistus.

Toki force majeure edellyttää että olisi jonkinlainen kahden osapuolen välillä vallitseva sopimus. Tiskieni suhteen minulla ei sellaista ole. Vuokrasopimus minulla on, vielä hetken.

En voinut muuttaa, koska maanjäristyksen puutteellisen jälkihoidon synnyttämä kapina sai aikaan sodan jota liennyttämään Jumalan tarvitsi heittää päällemme meteoriitti joka valitettavasti hieman horjutti tukevaa asentoani ja sai minut rikkomaan käteni? Laatikothan ovat painavia.

Oikeastaanhan syy on aina niissä perhosissa. Ne jotka räpsyttelevät siipiään Brasiliassa tai milloin missäkin ja aiheuttavat tornadoja Meksikossa tai Japanissa tai milloin missäkin. Ehkä joku perhonen voisi aiheuttaa maanjäristyksen Suomessa. Miksei niiden perhosten räpsyttelyyn puututa? Julistetaan perhostenvastainen sota.

Tai julistetaan tieteenvastainen sota. Ilman niitä veikeän vahingoniloisia veikkoja tuskin olisi perhosvaikutustakaan!

Se sota on kyllä jatkuvasti käynnissä. Se on sodittu jo satoja, ehkä tuhansia kertoja. Se on aina päättynyt tieteen voittoon, mutta kuin ikäisekseen suurikokoinen lestadiolaispenikka vastapuoli aina nöyryyttävän niskalenkin kokiessaan nousee sohjosta ja hyökkää välinpitämättömän vastustajansa kimppuun takaapäin, yhä uudelleen ja uudelleen.

Miksi vittuilla taholle, joka keksi ydinpommin? Rakastan tätä showta.

Kun tieteenviholliset yrittävät tarpeeksi monta kertaa, he lopulta voittavat. Sitten heillä on valta, voima ja kunnia. Iänkaikkisesti, ydinpommi.

Miksi vittuilla taholle, joka keksi ydinpommin? Olen sanaton.

Käyn kaatamassa lisää kahvia, jämät kylmät. Viime kaadolla en läikyttänyt pöydälle, mutta en nuolaise ennenkuin tipahtaa.

Minä teen paljon virheitä.

Mutta niistä on kiva kertoa irkkiin tai galtsuun. Niistä on kiva kertoa mihin tai kelle vaan.

Ne ovat sisällöntuotantoa. Elämään, irkkiin, galtsuun. Näihin mitä on.

Onnistumiset ovat paljon tylsempiä.

Paitsi kun niitä sattuu. Silloin ne eivät ole tylsiä.

En läikyttänyt kahvia. Jännäsin ihan loppuun asti, tähän tuloon asti, kupin pöydälle asettamiseen asti.

Ei mitään kerrottavaa siltä saralta.

En tiedä voiko Gorgorothin perumista laittaa force majeuren piikkiin. Järjestelyt kusi, alunperin heidän piti olla Lahdessa jo paljon aiemmin. Tuskin voi laittaa force majeuren piikkiin.

Joskus hyvä yritys kuitenkin antaa kivoja tekosyitä virheille.

On karmeaa sanoa parintuhannen ihmisen edessä että ei voida soittaa, kitaristit ovat lumimyrskyn keskellä Oslossa.

On karmeaa sanoa parintuhannen ihmisen edessä että ei voida soittaa, järjestelyt ovat ihan perseestä.

Tai mistä minä tiedän. Ehkä sen sanominen olisi paljon kivempaa.

Muusikon ura vaikuttaa kyllä todella paskalta nakilta. Voiko suositella? Voi.

Näiden tapahtumien myötä olen innostunut Mayhemin ja Gorgorothin musiikista. Ehkäpä loistavaa promoa joo.

Aiemmin olin lähinnä jokseenkin kiinnostunut kirkkojen polttamisesta ja itsemurha-levynkannesta ja velkoomispuukkosurmasta. Ja Burzumista.

Highway to hell, or how I stopped worrying about looking like an idiot and learned to wear my blackmetal make-up with pride.

Vitsi vitsi.

Irkkasin vähän ja laitoin musaa. On mukava olo.

On haikea olo, ja on mukava olo. Nuo yhdessä on aika todella mukava olo.

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään kahdenkeskisiä sopimuksia, ainakaan henkilökohtaisella tasolla.

Nyt minulla on aikamoinen halu ja tarve laatia jonkunlainen kahdenkeskinen sopimus jonkun kanssa.

Mieluiten kirjallinen. Ehdottomasti suullinen.

Se voisi liittyä leipomiseen. Minä en jaksa leipoa kun jauhoni ja hiivani ovat niin vanhat ja uusia ei jaksa ainakaan nyt kantaa kun käsi kipeä. Ja leipomiseni sotkee ja ärsyttää kämppistä, varmaankin.

Virheet leipomisessa, ne ovat aika hauskoja. Kuten vaikka ne hassunnäköiset joulutortut.

Se oli joku itsenäisyyspäivä kun viimeksi söin joulutorttuja. Ehkä se jolloin ei ollut yhtään lunta.

Eli voisimme sopia että joku leipoo minua. HUPS! Leipoo minulle. Lupasinhan etten korjaile kuin pikkuvirheet.

Olen aika varma että tuo on isompi virhe.

Tai: olen aika varma etten halua korjata tuota.

Joku vaikka leipoo minulle, ja minä teen vastapalveluksen.

Melkein minkä tahansa. Arkisuus ei ole pahitteeksi.

Arkisuus ei ole välttämätöntä. Tai onhan se.

Siitä poikkeaminen on välttämätöntä.

Tässä teille yin ja yang:

Ensiksi arkisuus. Arkisuus on tärkeintä.

Ensiksi arkisuudesta poikkeaminen. Arkisuudesta poikkeaminen on tärkeintä.

Tämä on oikeasti hyvä!

Voin tiskata. Mutta en mielelläni vielä pariin päivään.

Sinulla on ainakin pari päivää aikaa leipoa minulle.

Lupaan tiskata. Tai jotakin. Käsi sydämellä. Ei-partiolaisen vala.

Kirjallinen sopimus. Taatusti suullinen sopimus. Suussasulava sopimus.

Minä nautin tästä merkinnästä. Se on tärkeintä.

Ei kukaan, joka näin tekee, ja nauttii, ja pitää sitä tärkeimpänä, voi olla täysin paha ihminen.

Juuri lainkaan paha ihminen.

Olen kyllä pirun hyvä ihminen.

Mutta nykyään se ei riitä. Mutta kerronpa teille salaisuuden; kyllä se riittää.

Rikoin käteni kun yritin alikulkusillan kohdalla koskea sillan kattoon.

Eräs historianopiskelija auttoi minua ja teki minulle rosvontikkaat. Sieltä minä putosin.

Olin aika tuiterissa. En kyllä tuntenut olevani yhtään tuiterissa.

Olimme matkalla jatkoille.

Se taisi olla virhe. Se on nyt muodostunut viimeiseksi neljäksi päiväkseni.

Tiedättehän, kun ei voi oikein käyttää kättä mihinkään.

On ikäänkuin jatkuvasti "kädellä".

Tuo on ihan hyvä ja hauska ilmaus.

Nyt minä käärin tupakan. Se sattuu, mutta on se sen arvoista.

On on. Siltä se tuntuu.

Sekin on virhe.

Miten virhe voi tuntua niin hyvältä? En sano että oikealta.

Joskus virheet kyllä tuntuvat aika oikealta, ei siinä mitään.

Ei siin midist. Tupakka ja vessan kautta ulos.

Koko tupakilla olon ajan päässäni soi Beatlesin Getting Better.

Se alkoi aika hassusti kun, eteisessä takkia pukiessani päässäni pyöri jokin kuviteltu keskustelu.

Siinä sanottiin että "It's getting better" "Oh, like in that Beatles song?".

Tjms.

Sitten tuo kappale soi päässäni koko ajan.

Minun piti tarkistaa netistä että kappaleen nimi on varmasti Getting Better. Se on aika surullista.

Muistini toimii joskus vähän miten sattuu. Mutta että Beatlesienkin kohdalla!

Se sattuu.

Nyt laitan soimaan Penguin Cafe Orchestraa. Se on hieno yhtye.

Meinasin laittaa jo aiemmin, mutta odotin äskeisen rivin kirjottamista. En halua valehdella päiväkirjaani!

Ainakaan tietoisesti.

Vessassa minun piti vaihtaa vessapaperirulla, lattialla oli aika kasa entisten pahviputkiloita. Toin ne tänne huoneeseeni ja otin muuta pahvisälää ja vein ne pihalle pahvinkeräykseen.

Yhteen putkiloon oli jäänyt vähän vessapaperia. Irroitin ne putkilosta, kun en oikein halua laittaa niitä pahvinkeräykseen, en tiedä voiko niin tehdä.

En tiennyt mitä tehdä niille papereille joten laitoin ne mytyksi pöydälleni. Huoneessani ei juuri nyt ole paperinkeräyspussia. Kohta pitää laittaa.

Vessassa tuli mieleen yksi nolo juttu, jonka voisi joskus kertoa joidenkin bileiden nolojen juttujen kertomisvaiheessa.

Ainiin, tähän päiväkirjaan oli kai jokin merkkiraja? En oikein muista. En näe tuossa mitään juoksevaa merkkirajaa.

Ehkä se ylittyi jo aikoja sitten.

Joten kopsaan tämän kaiken muistioon ja jaan sitten vaikka pienempiin palohin. Ok?

Ja näin sitten kirjoitan päivästäni.

Nyt kirjoitan muistioon.

Kätevin sovellus mitä windowsissa on.

Olen nyt monta päivää ollut ikäänkuin sairauslomalla. Olen nukkunut pitkään enkä ole tehnyt paljon mitään.

Tiskit ovat kertyneet, aika hitaasti eikä niitä ole paljon. Mutta paljon muitakin asioita on kertynyt.

Mutta tässä pian korjaan nämä kaikki, kunhan olen enemmän voimissani ja käsi toimivampi.

Helppo pitää vähän lomaa kun ei vaan mene luennoille.

Vaikka en minä muutenkaan enää käy luennoilla.

Mutta sillä ei ole väliä koska muutan täältä pian.

Asioita on loppujen lopuksi kiva korjata. On pirun kiva kun asiat saa korjatuksi ja kuntoon.

Joskus täytyy ostaa rikkoutuneiden asioiden tilalle uusia.

Joskus riittää että vain ostaa rikkoutuneiden asioiden tilalle uusia.

Mutta onko se lopulta oikein? Vai virhe.

Joskushan se on välttämätöntä. Mutta tästä tulee nyt analogia.

Nykyään monet asiat ja varsinkin laitteet vain tehdään sellaisiksi että niiden tilalle pitää hankkia uusi.

Vastaava, tai vähän parempi.

Onko se oikein? Eikö entiseen ole syntynyt jo jokin suhde?

Eikö olisi kivempi voida korjata se entinen, vaikkakin rikkinäinen. Siihen kun on jo suhde.

Parisuhde.

Onko nykyään parisuhteet sellaisia että entisen oikutellessa vain pitää hommata uusi?

Vai pitäisikö se entinen korjata.

Jännä juttu miettiä!

Ehkä entisaikaan mieluummin korjattiin. DDR-laatu kesti muutenkin pitkään, kai.

Kämppis meni vessaan, kai muistin vetä pöntön? Ja sulkea kahvinkeittimen.

Yritän nyt postata tämän.