IRC-Galleria

Tänään heräsin siihen, että taivaalta satoi tuhkaa. Sitä tuli aluksi ihan vähän vain, mutta pikkuhiljaa tuhkan määrä vain lisääntyi ja lisääntyi. Nousin ja katsoin ikkunasta ulos hiljaa. Kyseistä paskaa oli ilmeisesti ripotellut hiljakseen jo useampia tunteja. Koko maisema oli harmaa, vaalea, ja kuolleen näköinen. Valo oli koko kehoa riipivän kalsea, hyi.

Kävelin keittiöön. En jaksanut kiinnittää tapahtuneeseen sen kummempaa huomiota. Keitin kahvia, hain postiluukusta kolahtaneen lehden ja avasin sen.

Etusivulla ei ollut mitään. Sisemmillä sivuilla ei ollut mitään. Koko lehti oli tyhjä. Käärin lehden rullalle ja heitin roskakoriin. Kahvi oli valmista.

Valitsin kahvikuppiani kauan. Jotenkin valinta tuntui merkittävältä. Päädyin kuivauskaapin perällä yksinään murjottavaan vaaleanpunaiseen possumukiin, jonka saparosta muodostuu kahva. Kaadoin kuppiin kahvia, ja huomasin, että maito oli loppu. Kävelin tietokoneelle persettä rapsutellen ja kahvia hörppien.

Olo oli rähjä ja olin puolipukeissani. Istuin tietokonetuoliini, josta kuuluva narahdus tuntui ahdistavalta. Avasin selaimen ja katselin internettiä. Ei mitään erikoista.

Kahvi loppui. Sitten tupakille. Reinot jalkaan, pipo päähän ja rähjäinen huopatakki niskaan. Tupakkaa kääriessäni muistin tuhkan, onkohan sitä vieläkin vai oliko se vain pahaa unta?

Valmiin tupakan kanssa kävelin parveketta kohti, avasin oven vaivalloisesti ja astuin ulos. Koko parveke oli täynnä kuolleita lintuja, tuhkaa ja linnunpaskaa. Potkin kuolleet pulut alas, ja sytytin tupakan, vedin ensimmäiset henkoset ja hytisin kylmyydestä.

Körssäsin loppuun, nakkasin tumpin takapihalle, tuhahdin, käännyin ja menin takaisin sisään.

Olin aina niin vihannut ensilunta.