IRC-Galleria

Synkkyyden syleililijä

Se oli sinun kauneutesi
viimeinen ripe

Pisara tipahti paperille
muuttui musteeksi
ja
mustasta sikisi
kadotettuja sieluja


Liian kauan olit antanut
ahneuden sinua piirittää

Olisit kääntänyt nahkasi nurinpäin
Kirjoittanut puhtaalla puolella
päästänyt valoa paperille

Mykkä

Tänään en herännyt lainkaan
luin kirjaa ja uneksin
unissani luin kirjaa

Mykkä ja halvaantunut
tyttö puhui minulle
sai minut itkemään
ajattelemaan

Opetti rakastamaan puita
puhumaan ilman sanoja
kuuntelemaan kosketusta

Kirjoitin tytölle kirjeen
kuolleelle lapselle
Eivät kuolleet voi lukea kirjeitä
paitsi ehkä Ilona

Ilona on perhonen
päässä kasvaa metsä
Tahtoisin vaeltaa Ilonan metsään
Siellä on turva
puut kaitsevat kulkijaa
kantavat murehtijan taakan

Myös sen, joka ei osaa puhua
sen, jolle ei ole annettu sanoja
mutta jolla on viisaus ja kyky rakastaa

Tänään en herännyt lainkaan
tahdoin pysyä vierelläsi
mutta vielä ei ole sen aika

ensin tahdon opetella
puhumaan kuin Ilona
ymmärtämään niin kuin Ilona


Ehkä kuva olisi ollut terävämpi
Aivan kuin pimiössä
Valon määrä on ratkaiseva