IRC-Galleria

greyn anatomiasta muistutan eniten meredithiä

Wuf wuf, nimeni on Kippari

sinkkuäitien ihannemies testin tulos:

nautit kodin rauhasta ja elämän leppoisuudesta. onnellisimmillaan olet perheen parissa. sinulle sopii kumppani joka saa tarvittaessa aikaan vipinää ja on innostunut matkailusta.
kommunikointia aterian äärellä.tunnistaa oman ajan tarpeesi. tunteellinen romantikko.

Tästä suurasta käytetään usein myöskin nimitystä Sab-an min al~ Mathaanij "Seitsemän usein toistettua" (s.o. jaetta) ja katsotaan XV Suuran 87 jakeen viittaavan tähän.


1. Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen.

2. Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,

3. armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle,

4. jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä.

5. Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.

6. Ohjaa meidät oikeata tietä,

7. niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät.

Toora-käärö
Sefer tora [ספר תורה] eli "Toora-kirja" kirjoitetaan pergamentille erityisellä musteella, jonka on oltava kosher eli kelvollinen. Työ on erittäin tarkkaa; jos yksikin merkki puuttuu tai on väärin kirjoitettu, Toora ei ole kosher eikä siitä ei voida lukea julkisessa jumalanpalveluksessa. Tooran voikin kirjoittaa vain tehtävään erikoistunut sofer eli kirjuri, joka suorittaa työnsä erityisen tarkkojen lakien mukaan. Monet soferit kastautuvat mikveen (rituaalikylpyyn) ennen Jumalan nimen eli tetragrammin (jud-he-vav-he) kirjoittamista.

Toora-käärön ulkomuoto määräytyy juutalaisen rituaalin mukaan. Aškenasien Toora-kääröä luetaan vaaka-asennossa pöydällä. Luvun jälkeen sen rullat suljetaan yhteen, sidotaan kangasvyöllä ja peitetään samettisella, kirjaillulla hupulla. Sefardien Tooraa taas luetaan pystyasennossa. Käärö on kiinnitetty kahtia avautuvan pyöreän tai kuusikulmaisen koristeellisen kotelon sisälle. Toora-käärö säilytetään synagogan etuosassa sijatsevassa kaapissa, jonka nimi on Aron ha'kodeš [ארון הקודש], eli pyhä kaappi.

TAITAVUUDEN HYÖTY
Hyvä kävelijä ei jätä tomua jälkeensä.

Hyvä puhuja ei saa aikaan väittelyä.

Hyvä laskija ei tarvitse laskupuikkoja.

Hyvä säilyttäjä ei tarvitse lukkoja eikä salpoja, eikä kukaan voi avata hänen jälkiänsä.

Hyvä sitoja ei tarvitse köyttä, eikä kukaan voi irrottaa hänen jälkiänsä.

Viisas mies on toisten ihmisten vakava ja hyvä auttaja eikä hän hylkää ketään.

Hän on alinomainen hyvä pelastaja. Hän ei halveksi tai vihaa ketään.

Hänen järkensä on kaikkikäsittävä.

Hyvät ihmiset opettavat toisiaan ja pahoja ihmisiä he käyttävät aineksinaan.27

Joka siis ei kunnioita opettajaansa eikä pitele aineksiaan hyvin, hän on vielä hairahduksessa, vaikka häntä sanottaisiin viisaaksi.

Tämä on yhtä tärkeätä kuin kummallista.

Kungfutselaisuudessa on viisi hyvettä: inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus. Kungfutselaisuuden ydin on se, että ylemmän (keisarin, ruhtinaan, miehen, vanhemman) tulee suojella alempaa ja alemman (alamaisen, naisen, nuoremman) tulee kunnioittaa ylempää.

Kungfutselaisuus samaistetaan yleensä uskontoon, mutta Kungfutse perusti sen ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista opettavaksi opiksi.

Inhimillisyys ja vastavuoroisuus ovat kungfutselaisuuden tärkeimmät opetukset. Kungfutselaisuuden ihanteena on ns. jalo ihminen, joka ilmentää moraalisia hyveitä kaikissa toimissaan. Kungfutselaisuuden mukaan kaikki, mikä on olemassa, on vuorovaikutuksessa jonkin muun kanssa. Tämän vuoksi ihmisen on pyrittävä jalostamaan luonnettaan, jotta hän voi hyödyttää valtiotaan ja samalla muita ihmisiä. Kungfutselaisuudessa ei siis arvosteta muiden uskontojen erakkoja, kuten munkkeja ja nunnia, koska pelkän itseään koskevan pelastuksen tavoitteleminen on kungfutselaisuudessa vähämerkityksellistä.[

Kungfutse ei koskaan antanut kungfutselaisuudella selvää jumaluusoppia, vaan viittasi puheissaan ainoastaan "Taivaaseen". Kungfutsen tarkoitus ei ollut perustaa uutta uskontoa,[2] vaan säilyttää ja varjella vanhoja tapoja ja perinteitä. Juuri jumaluusopin puuttumisella perustellaan kungfutselaisuuden olevan pikemminkin oppi kuin uskonto.

JALO KAHDEKSANOSAINEN TIE

OIKEA OIVALLUS = neljän jalon perustotuuden käsittäminen
OIKEA MIELI = vapaus himosta, pahansuopuudesta ja julmuudesta
OIKEA PUHE = pidättäytyminen valheesta, juoruista ja epäystävällisistä sanoista
OIKEA TOIMINTA = tappamisen, varastamisen ja sukupuolisen väärin käyttäytymisen välttäminen
OIKEA ELINKEINO = ei orja- tai myrkkykauppias, väkijuomien tekijä tai aseseppä
OIKEA PYRKIMYS = pyrkimys estää pahan syntyä
OIKEA VALPPAUS = pyrkimys tietoisuuteen kaiken väliaikaisuudesta. Mietiskely.
OIKEA KESKITTYMINEN = mietiskelyn harjoittaminen

Alla on kaksi käännöstä Neljästä jalosta totuudesta.
Vasen on yleisessä käytössä Suomessa, mutta oikea on lähempänä alkuperäistä.




NELJÄ JALOA TOTUUTTA

Elämä on kärsimystä.
Kärsimyksen aiheuttaa elämänjano.
Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu.
Elämänjano sammuu, kun kuljetaan jaloa kahdeksanosaista tietä.



NELJÄ JALOA TOTUUTTA

Maailma on epätyydyttävä (dukkha).
Epätyydyttävyyden syynä on haluaminen (tanha).
Epätyydyttävyys lakkaa, kun haluaminen sammuu (nirvana).
Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtava tie on jalo kahdeksanosainen tie.

FILOSOFIAN YDIN

Vedanta-filosofia, jota Krishnaliike opettaa, perustuu Veda-kirjallisuuteen. Sen keskeisimmät lähteet ovat Bhagavad-gita ja Srimad Bhagavatam. Veda-tieto kulminoituu ymmärrykseen:

1) asioiden suhteista toisiinsa (sambandha)
2) menetelmästä (abhidheya)
3) päämäärästä (prayojana)
SAMBANDHA

Elävien olentojen ja Jumalan välisen suhteen sanotaan olevan ”käsittämätön samanaikainen ykseys ja erillisyys”. Se tarkoittaa, että sielut ovat laadullisesti henkeä, kuten Jumala, mutta määrällisesti he eroavat Jumalasta. He ovat Krishnan pienenpieniä osasia ja Hänen energiaansa.
ABHIDHEYA

Menetelmä on bhakti-jooga eli antaumuksellinen palvelu. Sen seuraaminen on välttämätöntä sambandhan ja prayojanan ymmärtämiseksi. Se sisältää yhdeksän osaa, joista oleellisin on Jumalan pyhien nimien laulaminen, kirtana. Krishnaliike tunnetaan parhaiten juuri maha-mantran eli suuren vapautuksen rukouksen toistamisesta:

hare krishna hare krishna
krishna krishna hare hare
hare rama hare rama
rama rama hare hare
PRAYOJANA

Lopullisena tavoitteena on saavuttaa puhdas rakkaus Jumalaan. Sivutuotteena sielu vapautuu syntymän ja kuoleman kiertokulusta, samsarasta.