IRC-Galleria

Olipa kerran pieni paha päivä, Menkkaränkkä nimeltään.
Se saapuu kerran kuussa pistämällä äidin itkemään.
Se on niin pieni, että miehet ei sitä pysty tajuamaan,
Mutta naisten luokse aina se saapuu kaiken sotkemaan.

Jos Menkkaränkkä saapuu iltaisin, ei äiti pysty nukkumaan,
Kun Nukkumatti pelkää Menkkaränkkää niin kuin miehet konsanaan.
Jos Menkkaränkkä osuu ruokapöytään, se paiskoo lautasia
Ja illan suussa se äidin saa isälle pottuilemaan.

Kyllä kylässä voit käydä Menkkaränkkä, kun on Menkkaränkkäpäivä.
On kai se kiva, että naisilla on oma helekutin vaikea päivä.
Mutta älä tule liian usein Menkkaränkkä, tule vain kerran vuodessa.
Kun sä pistät kaiken päin perskeleitä,
Niin äiti syyttää hormoneita,
Kun kaiken takana onkin vain älyttömän vaikia päivä.

No, kun aamulla pittäis töihin mennä, niin äitiä kiukuttaa,
Kun Menkkaränkkä neuvoo väärään linja-authoon nousemaan.
Ja Menkkaränkkä yllyttää kahavipannun lattialle pudottamaan
Ja se iloisesti naputtaa kepillään ja saa äidinkin naputtamaan.

Semmoinen Menkkaränkkä on.

Sanotahan näin, notta
Moomma niin rehellisiä, ettei oo kohta tosikaan.

Kurikka, Panttila, Peräseinäjoki,
Notta, jumalauta, moomma rikkahia toki.
Kaaheeta aakeeta laakeeta, juu,
Meillä ei leivän puutetta tuu.

kertosäe:
Sanotahan näin, notta Pohojanmaalla, (3x)
Ristus, notta me sanotahan näin.

Ison talon Antti ja junkkarit muut
Hiljenti vallesmannien suut,
Huoltamoyrittäjä Jurvasta
Nauttii ny poliisin turvasta.

kertosäe

Rouppausta iliman olikohan nuon,
Hiihtäjä römpii keskellä suon.
Jussi-paita paikattihin pellillä,
Se tehtihin Tikkurila Shellillä.

kertosäe

Kyrö, kyrö kirkkohon papin muoren penkkihin,
Pannahan turpahan vasemmalla kärellä.

Ristus.
-||-

Mara&Tarja
Minä olen sokeri, sinä oot hiiva.
Sinä olet sankari, minä diiva.
Minä olen vene ja sinä olet tappi.
Minä napinläpi ja sinä nappi.

Minä olen kalteri, sinä viila,
Sukkahousut ja haarakiila.
Minä olen Vichy ja sinä oot kossu.
Minä oon kela ja sinä oot sossu.

kertosäe:
Uros ja naaras.
Ori ja tamma.
Me olla pukki ja kaalimaa,
kuin Pikku-Myy, sekä Muumimamma.
Yhdessä kierrämme maailmaa.
Aku ja Iines.
Sakki ja matti.
Tai Vainikkala ja Vaalimaa,
kuin Miska rontti ja marakatti.
Yhdessä kierrämme maailmaa.

Minä olen laakso, sinä harju.
Sinä pikku nasu ja minä karju.
Minä olen hiiri ja sinä olet loukku.
Sinä olet mato ja minä koukku.

Minä olen perunat ja sinä olet liemi,
kultaranta ja Mäntyniemi.
Sinä olet kunta ja minä lääni.
Minä olen vaali ja sinä oot ääni.

kertosäe (2x)
-jopee-

On yö, sä nukut ja mä makaan vieressäs.
Mä mietin kuka oikeen oot.
Ja pohdin kuinka rakkauteni sokeutui
- se jäi tuijottamaan aurinkoon.
-JJ-

sotamiesten tarina ei oo vielä päättyny..

Hiljaa alkoivat kolmannen joukkueen miehet laitella pakkauksiaan kuntoon. Kukaan ei äännähtänytkään.Tuo keskellä tuvan lattiaa seisova luutnantti oli kuin jonkinlainen jähmeä lamauttava voima,joka vei kaiken nurisemisenhalun.Ja merkillisintä siinä olise,että miehet siitä huolimatta tunsivat, että Koskela oli heidän puolellaan. Se että hän persoonnallisuutensa painolla pakotti heidät tottelemaan,ei mitenkään synnyttänyt katkeruutta häntä kohtaan.Tuntui niin selvältä ja luonnolliselta lähteä,kun kerta Koskela käski.

kiljun nautinnan riemuja..

Hietanen oli jo aivan tolkuton.Hän horjui kädet levällään ja huusi:
-Kattokaa poja! mää olen lentokone.
hän kaarteli edestakaisin ja vyrräsi huulillaan.
-poja, täs tule mersu
Siinä paikassa vaikeni vanhalan gramofoni ja riemusta uhkuen hän yhtyi ilmatoimintaan.
- I 16 kaartaen vasemmalta, moottori ulvoen täysin kierrosluvuin, papapa. kauhee ilmataistelu..pilven veikot taistelun tuoksinassa papapapapa..sodan viimeiset ritarit,papapapa!
He kiertelivät kädet levällään toistensa ympärillä,vyrräsivät ja papattivat, ja välillä huuteli Vanhala:
-Sankaruutta taivaan sinessä..ulvovin moottorein, silmä tarkkana ja sydän rautaisen rohkeana käyvät urheat lentäjämme vihollisen haaskalintujen kimppuun..papapapapapapa..
Hietanen kompastui lepän kantoon ja kaatui. Siihen hän sitten sammuikin kykenemättä nousemaan. Vanhala teki
komean kaarroksen moottori ulvoen ja huusi:
-Aukase laskuvarjo. Konees putoo,khihihi..
-Kone putoo..kaik pyöri ympär..kaik menee silmis yht kieppi vaa, soperteli Hietanen tarrautuen käsin ruohoon kiinni. Vanhala huuteli hänen korvaansa:
-Syöksykierre...hyppää..ei oikene enää.

kun käsky käy

Vanhala komensi itseään savon murteella joka muuten huvitti häntä kovin ja jota hän usein käytti:
-remelistä olokapielle vempauttakkee,hep!

Pilven valkoisen silmin rakkauden
joka päivä näimme
kuulin viulujen soivan kaihoten
aina uudelleen
se lohdun antoi, kun laulu kantoi
yön tumman halki sydämestä sydämeen

kertosäe:
Toisilleen luodut yön nähneet on
tähtien taian ja kuutamon
Yön tuulet kuiskaavat sen:
Sua koskaan menetä en
Niin suuri yksin vain olla voi voima rakkauden

Pois sun matka vei, tiesin silti ei
sammu tunteen liekit
Joen uomatkin kaikki kuivatin
meret tyhjensin.
Nyt kutsun kuulet, sen kantaa tuulet
yön tumman halki sydämestä sydämeen.

kertosäe (2x)

Aavoja pitkin pois menneestä seilaat,
koskaan et kotiin palata vois.
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat,
luottamus lapsen on katseesta pois.

Mutta älä toivoasi heitä
Pidä viimeinenkin jyvä
siitä voimme kasvattaa puutarhan
Ethän anna pääsi painua
sillä ken on kulkenut läpi pimeän
ei piiloaan tarvi

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan.
Tunsin, kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu,
Päästänyt et silloinkaan.
-indica-

Joskus joutuu astumaan narrin rooliin tahallaan,
Ylpeydestään pelaamaan katsomatta korttejaan.
Enkä suostu katumaan ainuttakaan suudelmaa,
Vielä tahdon vaeltaa etsimässä oikeaa
ihmepoika-valvoja