IRC-Galleria

Suklaata
ei lasketa kaloreihin,
-se on sielunhoitoa.

Muutkin
tekevät virheitä,
mutta minulla
on niistä
eniten kokemusta.

-Seinäkirjoitus-

"Kun sinä synnyit,
ystäväsi hymyilivät
ja sinä itkit.

Elä niin
että kuollessasi
sinä hymyilet
ja ystäväsi itkevät."

Kiinalainen
sanonta

reginassa oli hyvä juttu miesten tunnemaailmasta..x)

sinä olet se josta haaveilin,
siä olet se josta uneksin.
Jos sinun rinnallesi jäädä saan
tän koko elämäni kanssas jaan
sinä olet se jota kaipaisin
juuri sinut sydämeeni halusin.

Kitkerät Neitsyet

Tanssilattialla
yksin notkuessa
yritän vihjailevasti ympärille katsella.
Narikkavaiheessa huomaan: kaikki miehet (ah!)
pelkkiä pihtareita
Yksin taksiin päädyn taas vain omaa kättä reideltäni riipimään.

Kondomien dead-line -päivät
ohi vilisevät
kuin painokoneet ne päässäni jyskyttävät
mutta missään muualla ei jyskytystä kyllä tunnu
mitä varmaa on varmoissa päivissä?

On takana pitkä jatkosarja nälkävuosien
ja vierellä rivi ruostuneiden aitanlukkojen
Ei venevalkamassa juuri melaa nää
vain rämeellä kauhomme ympyrää
ja pilttuut ovat tallissa tyhjillään.

Kyllä miehistä olemme laulaneet
heitä ylistäneet ja ihailleet
ja puhuneet kyvystä naida tainnoksiin
ja kertoneet intohimosta
ja huutaneet yöhön rakkautta
mutta kaikki se perustuu – kuulopuheisiin.

Missä seksiaddiktit?
Missä erotomaanit?
Ja playboyt joista aina niin paljon puhutaan?
Vain virtuaalilemmikki piipittää hiettömän yksiön yössä
Sais ees taudin että edes gynis uskois!

Taas tulee talvi
Kohta ei pane kuin pakkanen
Jää lumet luomatta polulta porstuan
Ja kun kevät saa
Minä en vieläkään
Jo yrttitarha umpeen nurmettuu

Huurtuu ikkunat talon kylmenneen
kukat kuihtuvat kastelun puutteeseen
kai vielä ne nauttia sateesta kerran saahan?
Värikukoistus sammuu, se nuupahtaa
terälehtien jäntevyys katoaa
poimimattomat mansikat mätsähtää mätinä maahan.

Hyötykäyttö – unohdettu!
Kierrätys – ei puhettakaan!
Tuleekohan kukaan edes haaskalle?
Onko tämä elinkautinen?
Vai seisoisiko kitkerille lopussa
edes kiitos?

Sieluni, joka lepäsi harmaana
kuin kulon polttama maa,
vapisi ja repeili,
ja sen tuhkaan leimahti
kirpeänpunainen kukka
tuskallisesti hehkumaan.
Julmana ja kauniina
toteutti elämä alituista uudistumistaan.

kumpa tätäki kerkeis täytellä..koeviikko pitää kiireisenä..

Kaipaus

Vasta päivä kulunut on
ja silti jo rintaani pistää
tuttuakin tutumpi tunne.
On lovi sisälläni, tyhjä aukko jossain syvällä,
ontto kohta siinä missä jotain kuuluisi olla.
Se musertaa, se pusertaa kyynelet silmistäni
ei ole siltä pakopaikkaa vain yksi voi sen poistaa.
Sitä kaipaukseksi kutsutaan, sillä suuri valta meihin on.
Mutta mikä se kaipaus on, että se meitä kahlitsee?
Luulen tietäväni mitä kaipaus on....

Se on sitä kun huomaa, ettei ole todella elossa yksinään.
Se on sitä kun huomaa palasen itseään olevan toisen hallussa.
Se on sitä kun toinen asuu sisälläsi. Kun et ole enää tärkein ihminen maailmassasi.

minä ryömin sinun jaloissa
satuta minua näe minut
lisään painoa maan pintaan
korotan jo nyt liian painavaa

ota vastaan kätesi jälki
hengityksestä hapettunut
kärsimyksestä vanha
rakkauden esikoinen

tarjoa minulle rinnasta muisto
ajasta ennen kuin muutuit
vielä kun pääsin lepäämään
sydämesi varjoon, suojaan elämältä