Karua.
Taas aamulla 5.15 ylös ja puuron keittoon. Pidennetyn viikonvaihteen jälkeen tää oli tuskaa. Mutta yksi asia selvisi. Ongelma ei olekaan maanantai-aamut vaan sama vieroitusoire iskee pintaan vaikka viikko alkaisi tiistaista. Ja minä kun olen vuosikausia vaatinut maananain poistamista kalentereista.
Mutta kyllä tästä selvitään. Lapset koulutielle, osa peräti varkauteen kouluretkelle ja osa ihan normaalin koulupäivän viettoon. Ja sitten Rakkaan Vaimon sekä Onnin kanssa kävelylenkille. Viisi kilometriä. Uskokaa pois. Onkohan tää sitä viidenkympin villitystä? Vai ikäkriisiä? Vaiko valmistautumista syksyn viiskymppisiin?
Keli on upea, lämmintä luvattiin 15 astetta ja auringonkin pitäisi paistaa. Joten mikäpä tähän päivään on lähtiessä.