Tää on viimeinen maanantai. Kun pitää repiä Kääpiöitä koulutielle. Ja herätä itsekin pakolla jo viiden jälkeen. Niin se vaan on tämäkin lukuvuosi pian pulkassa.
Kääpiöiden loma on meille entistä tiukempaa työtä. Mutta mukavaa sellaista. Ihan oikeasti. Ainakin nyt, kun Kääpiöt ovat jo isompia. Ja pärjäävät välillä omillaankin. Jote eikun kesään.
Eilinen päivä meni muuten taas maaten. Yksi kukkapenkki, yksi sepelikulkuväylä ja yksi kivikko tuli revittyä puhtaaksi kasveista. Mukavasti maaten. Uusi työasento käy tosin sekin pyllyn päälle. Löytyi nimittäin tässä työasennossa alaselästä ihan uusia, käyttämättömiä lihaksia. Ainakin nyt tiedän, missä kohtaa ne ovat.
Muuten perin normaali päivä joka kului Kääpiöiden kuhinoita selvitellessä, kävellessä, Kääpiöitä kuskatessa, elukoita hoidellessa, istuskellessa ja nautiskellessa. Tällaista tämä elämä on, tätä täältä' maalta tultiin hakemaan ja tässä se nyt on.
Kannattaa muuttaa maalle.