IRC-Galleria

Heräsin tänä aamuna voimakkaaseen savun hajuun. Nopea nenäanalyysi kertoi, että kyseessä on maastopalon synnyttämä savu. Ei siis suoranaista huolta, mutta eipä unikaan enää tullut. Savua on sen verran reilusti, että herkemmät palovaroittimet saattavat pian piipata. Mutta tässä tapauksessa herkin hälytin oli kuitenkin oma nokka. Pitääpä katsoa nettiuutisista, josko siellä olisi tietoa missä palaa.

Eilen oli taas synkän yksinpuhelun aika. Rakkaan Vaimon ja itseni mitta poikien velmuilusta alkoi täyttyä kukkuroilleen. Kotityöt ei maita, ainoa järkevä tekeminen tuntuu olevan musiikin lataaminen netistä ja pleikkarin peluu, vanhimmalla sen hakkaa vielä mopolla ajo. Mutta muu kesäinen touhuaminen ei juuri innosta. Lentistä tosin olivat pelaamassa mutta senkin riemun tuntui katkaisevan "paska ukko" (siis minä) joka tuli huomauttamaan kybällä pauhaavista stereoista kentän reunalla. Mutta lasten ilakoinnista syntyvät äänet lähitienoon mökkiläiset vielä ehkä sulattavat mutta bassonjytke ei kuulu kesäiltaan. Vaikka eilen kuuluikin. Ja valitettavan kovaa kuuluikin.

Otettiin isommat pojat luokalle ja pidettiin pieni puhuttelu. Oikein näki, miten innostuneesti pojat kuuntelivat. "Puhu mitä puhut"-ajatuskuplat vaan kelluivat molempien pään päällä. Mutta eivät miehenalut taida muistaa, miten vittumainen mies minä olen sille päälle satuessani.

Nyt alkaa toinen tahti, kotihommat hoidetaan asialisesti, muut touhuilut katsotaan vähän kunkin Kääpiön ikäkauden mukaisesti. Omat 15-, 12- ja 9-vuotiaat eivät kulje koko aikaa kolmen katkeamattomana ketjuna. Nyt tuetaan hieman oman ikäkauden mukaisten kavereiden kanssa toimimista.

Myös musamaailmaan haetaan hieman rajoja. Ei 9-, 12- eikä mielestäni edes 15-vuotiaan mielimusiikin sanoituksen tarvitse olla huumeista katuelämää ja naisten esineellistämistä ihannoivaa jumputusta. Ja jos ei muu musiiikki kiinnosta, niin tuleehan sitä ilman musiikkiakin jonkin aikaa toimeen.

Jotenkin toivoisi lasten kaveripiirin hieman enemmän valittavan omista kotitöistään. Kun tiedän heidän tekevän päivittäin kotona useamman tunninkin töitä, niin olisi hyvä meidänkin lasten kuulla tuosta työnteosta kavereilta itseltään. Mutta kun he eivät valita useankaan tunnin työvuoroista kokiessaan ne normaaliksi osaksi maalla asumisen oikeutta.

Ei meillä olisi kaupungissa varaa yli 200 neliön asuintiloihin, 50 neliön verstastiloihin, omaan kuntosaliin 120 neliöisen puuhasteluhuoneen nurkassa. Ei oli satojen neliöiden nurmikenttiä omassa pihassa, ei kolmea ammetta pihalla joissa kelliä helteellä, ei omassa pihapiirissä kiertelevää mopocrossirataa, ei kahta omaa saunaa joita lämmittää milloin haluaa. Koirakin olisi joka pissihädän vuoksi kytkettävä remmiin ja lähdettävä kävelyttämään, neljää kissaa, minipossua, ankaa, hanhia, kanoja, kukkoa tai ehkä ei kaniakaan voisi kuvitella pitävänsä. Lista on pitkä mutta silti puolen tunnin päivittäinen työrupeama saa naamat ruvella.

Ikäänkuin kaiken tämän voisi saada ilmaiseksi.