IRC-Galleria

Akkainviikon toinen päivä eikä sada. Jo on maailman kirjat sekaisin. Voiko mihinkään enää luottaa.

Eilen oli vierailupäivä. Tiituksella ja Mikolla oli kaverit kylässä. Tai Mikolla on edelleenkin, Teemu jäi ihan yökylään. Tuhisevat aitassa.

Ainakin näillä Kääpiöillä olisi vielä melkoisesti hiomista vierailuisännän taidoissa. Mutta ei kai se taito kehity kuin harjoittelemalla. Joten lisää kavereita kylään. Kunhan vaan jaksavat tulla kun isännät huuhailevat mitä huuhailevat.

Myös meillä aikuisilla kävi vieraita. Tutustumiskylässä oli perhe, joka vakaasti harkitsee sijaisvanhemmuutta. Tai siis ei enää harkitse vaan olisi valmis ottamaan lapsen vastaan kunhan vaan sijoittaja ehtisi sijoittamaan. Heidänkin odotusaikaansa kuunnellessa ei uskoisi, että tässä maassa on pulaa sijaisperheistä. Rohkaisimme heitä olemaan yhteydessä muihinkin tahoihin kuin siihen yhteen ainoaan sijoittajaan, joka heidät on kouluttanut. Toivottavasti tuottaa tulosta.

Illan lopuksi innostuin (Rakkaan Vaimon herättämänä) katsomaan Punaista Lankaa ja Jukka Mäkelää. Toivottavasti se tulee vielä uusintana että näkisin sen alusta saakka. Oli todella mielenkiintoista tekstiä, sopi kuin nenä päähän joihinkin meidänkin perheen tilanteisiin. Ja antoi ymmärrystä siitä, miksi jonkin Kääpiön tilanne on sellainen kuin on. Ja myös uskoa sekä voimaa sen suhteen, että jotain on tehtävissä. Kun vain jaksaisi jatkaa.

Aamulla luin myös Erikoisen päiväkirjaa. Joka vahvistaa ajatuksiani siitä, että jotain on menossa. Meinaan tuossa suuressa pääkopassa. Mutta mitä, sitä ei tunnu Erikoinenkaan ihan tarkkaan tietävän. Kuinka sitten muutkaan. Mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa. Pitää oppia puhumaan ajatuksistaan, tunteistaan, toiveistaan, epäilyksistään... yleensä vaan kaikesta mikä mieltä jäytää.

Puhu Lapseni, puhu.