IRC-Galleria

Rakkaan Vaimon sanat, jotka tietävät töitä. Mutta yleensä ihan mukavia töitä, koska a) ideat ovat hyviä, b) niitä arvostavat muutkin, c) RV:lle on mukava tuottaa iloa ja d) itsekin on mukava saada kehuja ja kiitoksia.

Loppukesän helteisessä iltapäiväsä kaikuivat jälleen eilen nuo sanat: "arvaa mitä olen miettinyt?" Ei, en arvaa, ei niitä juuri milloinkaan voi arvata. Varsinkaan kun ne eivät yleensä johdonmukaisesti liity juuri keskustelun alla olleeseen asiaan. Tai oikeastaan, juuri johdonmukaisesti ne eivät siihen liity. Kuten eivät nytkään.

Edellisenä iltapäivänä olimme Jussin, Mikon ja Tiituksen kanssa purkaneet Ison Äidin parvekkeelta edellisenä syksynä myrskyssä kankaastaan repeytyneen kesäkatoksen rungon ja saanet sen hyvässä järjestyksessä varastoon odottamaan, josko sillä joskus olisi käyttöä. Tuosta ominaisuudesta RV jaksaa mulle aina naureskella, meidän varastot kun ovat täynnä tavaraa "jolle joskus voisi olla käytöä."

Mutta millekään muulle tavaralle ei ole löytynyt käyttöideaa näin nopesti. Taisi olla iltapäivä kolmen kurmakoilla kun nuo sanat lausuttiin Käärmelahden Valtiattaren suusta, puolen tunnin päästä pörryyttelin raivaussahalla nuotiopaikan ympäristöön lisää tilaa viidakolta ja tunnin päästä oli porukalla saatu katos pystyyn.

Sitten alkoi koristelu ja pöydän paikan mallaaminen. Pöytä näin, penkit noin... ja sitten Käärmelahden teletappiosasto pääsikin mielipuuhiinsa eli "uudestaan, uudestaan"... loputa pöytä ja penkit löysvät oikean asennon rautakehikon sisällä. Jota jo oli ehdtty koristella kymmenillä kynttilälyhdyillä. Joista osa oli tietysti siirrettävä kun pöytäkin oli käännetty. Ihan oikeasti se oli kivaa, Kääpiötkin olivat innolla mukana. Tietäen, että illalla tässä katoksessa herkutellaan yhdessä Juurikkalan porukan kanssa. Kääpiöt pitävät siitä. Siis herkuttelusta ja Juurikkalan poppoosta.

Mutta oikeasti siitä tuli viihtyisä. Niin viihtyisä, että jäi kuva ottamatta istunnon akana. Mutta ehkä joku toinen ilta. Juhlien (ja siivoamisen) jälkeen, kynttilöiden ja nuotion vielä loimottaessa paikka näytti tältä: muhku56

Tapahtui toki eilen muutakin. Kävimme RV:n ja Tiituksen kanssa vertailemassa niitä kahta synttärijuhlapaikkaa, jotka esikarsinnassa olivat selvittäneet tiensä finaaliin. Lopulta valinta oli helppo, päätimme koon sijasta sijoittaa laatuun ja tunnelmaan. Jotenkin taas varmistui se vanha toteamus, että ensivaikutelma on erittäin tärkeä. Se oli tärkeä meille ratkaisua tehdessämme ja uskon sen olevan aikanaan tärkeä myös juhlavieraille. Kutsuvieraslistalle pienempi paikka aiheuttaa oman haasteensa, mutta eiköhän minule Hospitzin verran läheisiä löydy. Toiseen paikkaan olisi pitänyt kutsua kylän miehetkin. Noin kuvainnollisesti.

Mutta parhaille vain parasta.