Viime yönä minulle ilmestyi Anssi Kela. Tosin vain unessa. Kuten ilmestykset yleensäkin. Kai tämä on joku jälkiäinen siitä, että olen miettinyt viiskymppisiäni. Melko elävä keskustelu. Kun heräsin, ihmettein miksen olekaan Vihdin vanhan kunnantalon kahvion terassilla. Keskustelemassa sivilipalveluksesta. Kuten vain kaksi eri vuosikymmenen sivaria sen vain voi kokea.
Nyt on sitten ollut pakko kelata Kelaa. Ja tajuta taas, kuinka kova jätkä se onkaan. Minulle kovin jätkä Vikken tyypeistä. Väheksymättä Ile Jokista, Antti Raiskia, Petri Munckia, Esa Nummelaa ja monia muita Vikken piirissä toimineista bändeistä parrasvaloihin nousseita tähtiä. Saatika niitä, jotka paneutuivat täysillä musiikin tekemiseen ja Vikken touhuihin, mutta jotka eivät edes aikoneet tulla tähdiksi.
Viiskymppisten lähestyminen pistää ajattelemaan näitä porukoita. Ja sitä, mitä itse on tehnyt näinä viitenä vuosikymmenenä. Voi tätä vanhenemisen tuskaa. Ikäkriisikö? Ei kai vaan enemmänkin tunne siitä, että eletty on. Eletään nytkin. Aiotaan elää vielä jatkossakin.
Liityin jokin aika sitten yhteisöön
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)