Olen tarkoituksenmukaisuusateisti. Samoin kuin olen tarkoituksenmukaisuuspasifistikin. Jälkimmäinen tuli selville yli 30 vuotta sitten kun olin aseistakieltäytymiskuulustelussa Uudenmaan sotilaspiirissä. Tuolloin kapiainen teki minulle sen klassisen kysymyksen: olette tyttöystävänne kanssa kanssa kävelemässä kaupungilla ja hänen kimppuunsa käydään. Mitä teette? No minä vastasin, että vedän hyökkääjää turpiin niin paljon kuin jaksan. Tuohon kuulusteleva kapiainen totesti, että taidatte olla sellainen tarkoituksenmukaisuuspasifisti.
Mutta olen siis myös tarkoituksenmukaisuusateisti. Joihinkin kohtiin raamtaussa uskon ja niitä toteutan. Kuten eilen kohtaa, jossa muistutetaan lepopäivän pyhittämisestä. Raamatiun taruston mukaan jumala loi kuusi päivää maailmankaikkeutta ja lepäsi seitsemännen. Minä puolestani luon kaaosta kuusi päivää ja lepään seitsemännen. Kuten eilen.
Joten eiliset sankariteot on nopeasti lueteltu. Verstasta tuli hieman siivottua, pari kuusta istutettua syysasetelmapurkkeihin, yksi Kääpiö kuskattua pelimatkalle ja haettua takaisin, sauna lämmitettyä ja saunottua, kukkia ja nurmikoita kasteltua ja kaikkea tuollaista pientä touhuttua.
Muuten tuli otettua rennosti. Luettua, maleksittua, lepäiltyä, nautittua ja vaan oltua.
Ei paha pyhä.