Johan tätä on odotettu. Liki juhannusesta saakka. Eilen illalla ja viime yönä satoi enemmän kuin kahteen viime kuuhun yhteensä. Ihan oikeesti. Vettä tuli noin 20 milliä. Onneksi hitaasti ja rauhallisesti. Tekee hyvää meidän perunoille. Ja naapurin kuiville heinille.
Ennen sateita ehti kotikäynnille Iso Äiti. Pomputteli taas poikaa kuin pomo pakolaistyöläistä. Kaikenlaista piti etsiä, vinyylejä piti kopioida kasetille, kahvia laittaa, laskuja selvitellä... mahtaa olla hengästyttäviä kokemuksia nämä kotilomat myös potilaalle itselleen. Osais vaan nauttia niistä tunneistaan parvekkeen kukkaloiston keskellä. Vanhuudesta kertoo myös sairaalan olojen voivottelu, kelan haukkuminen, lääkäreiden arvostelu ... niin se hiekka rientää ihmisen tiimalasissa.
Omakin elämä kulkee nyt klimpeissä. Synttärit lähestyvät, stressiä. Palkallisia töitä pitäisi etsiä. stressiä. Kääpiöt laistavat kouluhommiaan, stressiä. Yksi Kääpiö lätisee kaikki perheen jutut jokaiselle joka vain kylillä jaksaisi kuunnella, stressiä. Toinen Kääpiö kateuspäissään iskee vaikka puukalikan ison Kääpiöveljen pyörän pinnojen väliin tämän tempun keskeyttäekseen kun oma crossipyörä on kumit tyhjänä, stressiä. Kotihommia pitäisi tehdä, stressiä. Unet jäävät lyhyiksi, stressiä. Kuntoa pitäisi hoitaa, stressiä. Suklaat ja sipsit pitäisi pystyä kiertämään, stressiä. Halmeniemen kouluasia pitäisi saada kuntoon, stressiä. Pride-koulutus pitäisi käynnistää, stressiä.
Juusokin soitti juuri kun olin kitapurje pulleana huutamassa yhdelle Kääpiölle.
Arveli pelastaneensa hänet. Hetkeksi. Ja nauroi.
Ei stressiä.