Elokuu loppuu. Viimeinen päivä ja viime yönä saapui syys. Tuulee, sataa, on koleaa ja pimeää. Sellainen on tämä aamu Käärmelahdessa. Aivan oikeesti syksyinen fiilis.
Synttärijuhliin kuukausi aikaa. En nyt sentään ihan vielä hermostu, mutta onhan tässä kuukausi aikaa. Vanhenemisen juhliminen tuntuu jotenkin perverssisltä. Mutta ei se varmaan suurimpia perversioita ole, joita minulla on. Suuremmat jääkööt nyt kertomatta.
Liittyyköhän tähän tämän syksyn käynnistymisongelmiin nuo kaksi edellistä asiaa. Kun kesä on jatkunut pitkään, ei ole oikein osannut kääntää työvaihetta päälle. Toisaalta lähestyvä merkkipaalu mietityttää, ajatukset harhailevat muualla kuin syksyn töissä. Vai ovatka nämä vain laiskan miehen tekosyitä? Tiedä häntä.
Nyt olisi vaan otettava homma kerrallaan. Yksi työ käsiin ja loppuun. Eikä miljoonaa rautaa ahjoon yhtäaikaa.
Nyt eikä huomenna.