IRC-Galleria

Torstai-illan episodi jatkaa elämistään. Eilen jo kolmatta päivää. Ja veikkaan, että vauhti kiihtyy huomenna maanantaina, kun lähden kouluun selvittelemään asiaa oman koulumme pomon Miran kanssa. "Mukava" mennä kouluun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana selvittelemään perin paskaa mokaa, jossa oma lapsi on ollut aivan keskeisessä roolissa. Mutta miehen on tehtävä mikä miehen on tehtävä. Ja isän on tehtävä mikä isän on tehtävä.

Toivon sydämestäni, että meidän Kääpiö on kertonut omasta osuudestaan jo kaiken. Olisi ikävä kuulla tässä "virallisemassa" selvittelyvaiheessa asioita, joita ei vielä ole kotikeskusteluissa Kääpiön omasta suusta kuullut. Mutta toki menneen valossa pitää varautua siihenkin, että totuuden sipulin ytimen ympäriltä ei vielä ole kaikkia pilaantuneita kerroksia kuorittu.

Jos näin on, niin olen vielä nykyistä huolestuneempi tyhmyyksissä mukana olleen pienemmän urosKääpiömme omastatunnosta, oikean ja väärän ymmärtämisen kyvystä ja rehellisyydestä. Toivon kuitenkin, että minun ei enää tarvitse pettyä.

Mutta tapahtuu meillä mukavaakin vaikka viimepäivien kirjoitukset eivät ehkä sitä kaikilta osin ole valottaneetkaan. Eilen oli suuri leivontapäivä, kun Rakas Vaimo teki ensimäiset omat, perinteiset ruisleivät. Ja niistä tuli (yllättävän) hyviä. Ja kuten Mikkokin totesi, "nuohan näyttävät ihan oikeilta leiviltä". Valitettavasti en voi vielä nykyisellä tietotekniikalla toimittaa teille tuoksuja ja maistiaisia, mutta katsokaapa edes kuvaa SeijaSofia

Eikö näytäkin hyvältä? Ja maistuu myös.