IRC-Galleria

Olinko se minä, joka kirjoitin eilen:

"Eilinen päiväkin sujui jo paria aikaisempaa paremmissa merkeissä. Kaksi vanhinta urosKääpiötä hoisivat loppuun "töppäysurakkansa" todella reippaasti ja hyvässä hengessä. Muutenkin heidän käyttäytymisestään huomasi, että asian vakavuus on aiheuttanut myös heissä aivotoimintaa. Kun piti vielä joitakin sivujuonteita selvitellä niin keskustelu oli hyvää ja ilmeisen rehellistä. Kun tähän lisätään vielä yleinen olemus ja hyväksynnän kerjuu, niin merkit olivat oikein hyvät."

Taisin olla vaikka maanantain kokemusten valossa se tuntuu perin vieraalta. Että keskustelu muka "hyvää ja ilmeisen rehellistä". Ja ankanpaskat, minua ja Rakasta Vaimoa vietiin sunnuntaina kuin rantapalloa 25 sekuntimetrin tuulessa. Molemmat isommat uroskääpiöt pitivät meitä aivan pilkkanaan, mätään sipuliin jäi sunnuntaina vielä vaikka kuinka monta kuorimatonta kerrosta.

Eilisin päivän paljastusten valossa minun on tällä hetkellä äärettömän vaikea uskoa edes siihen, että sipulin sisällä, mätien kerrosten alla, on olemassa valkoinen sydänkerros.

Mutta vaikeudet on luotu voitettaviksi. Ja minä aion katsoa, onko siellä sisällä terve ydin. Ja kun sen löydän, istutan sen todella hyvään maahan, hoidan parhaalla mahdollisella tavalla ja toivon, että siitä kasva hyvä ja vahva kasvi. Joka aikanaan tekee vain terveitä sipuleita.

Tähän on pakotettava itsensä uskomaan, sillä muuten hajoan.