Meinaan parin viikon päässä olevat synttärit. Eilen tuli ensimmäinen adressi. Opettajaltani vuodelta 1975. Apua. Siitäkin on jo yli 30 vuotta.
Opettaja lähetti adressin kun ei lomamatkansa vuoksi pääse juhliin. Minusta muuten adressi onkin oikein oiva väline viiskymppisen tervehtimiseen. Teksti ja kuviot kertovat vielä elämästä mutta laitteen muoto jo tulevasta.
Mutta lämmitti se. Kuten sekin, että erittäin suuri joukko ystäviä on ilmoittautunut juhliin. Oliko heitä sittenkin näin paljon. Ja mahdollisesti joitakin jäi ulkopuolelle jo kutsuvaiheessa kun Hospitzin tilat kuitenkin ovat rajalliset.
Toki tuosta adressista saatiin ensimmäinen kiistakin aikaiseksi. Se kun kuulemma pitäisi kiikuttaa (muiden mahdollisten onnittelujen kera) juhlapaikalle kaikkien töllisteltäväksi. Mutta minullehan se on lähetetty, ei miksikään näyttelykappaleeksi. Mutta katsotaan nyt, miten asian suhteen toimitaan. Tahto se on minullakin, mutta en ihan varmasti vielä tiedä, mitä mieltä hän lopulta tästä asiasta on.
Eilen löytyi muuten tähän astisen irc-elämäni kaukaisin kävijä sivuillani. Ainakin todistettavasti. Hän oli Ruut Sydneystä. Siis Australiasta. Mä olen nyt pollee jätkä, pistäkää paremmaksi.
Kevättä ollaan kuulema elämässä, sadekausi takana ja tolkuttomat helteet vielä edessä. Näin se konkreettisesti tajuaa pallon eri kulmilla asumisen (huom kulmikas pallo, uudempaa geometriaa). Kun toisella on yö, toisella päivä. Toisella syksy, toisella kevät.
On tämä kumma pallo.