IRC-Galleria

Korkeakulttuuria Kääpiöille. Savonlinnan parhaat soitaja- ja tanssijavoimat ovat työstäneet Mozart-kokonaisuden, jota yli puolet meidänkin Kääpiöistä kävi eilen Savonlinnasalissa katsomassa.

Kotona sitten välipalapöydässä juteltiin aiheesta ilman sen kummempaa gestapokuulustelutarkoitusta. Jotta mitä jäi mieleen tuosta esityksestä. Pöytään laskeutui harvinainen hiljaisuus. Tätä konstia kannattaa käytää muuten toisekin. Lopulta tuon hiljaisuuden katkaisi yhden Kääpiön innostunut huomio: No kun se yksi tanssija kaatui.

Toki sitten tuli ilmoille muitakin muistoja, mutta se ensimmäinen oli todellakin tuon tanssijan kaatuminen. Jota muuten puitiin oikein innolla tyylin mahto sitä sattuu.

Jäin miettimään tätä tilannetta. Kuinka tuttu se olikaan. Miten usein jostain tapahtumasta, reisusta ja musta jääkään mieleen se, miten joku töppäsi, kaatui, rikkoi, satutti tai pilasi jonkun jutun. Miksi asioita muistetaan epäonnistumisten ja onnettomuuksien kautta? Miksi jonkun monipuolisen retken huippukohta ja mieleenpainuvin tapahtuma onkin joku nähty onnettomuus. Miksi tien penkalle pysähtynyt auto herättää niin usein Kääpiöiltä kysymyksen, onks toi ajanut kolarin? Miksi poliisiauto tavallisessa partioajossa kaupungilla virittää mielen pohtimaan, mitä kamalaa taas on tapahtunut?

On tässä vielä töitä myönteisyden kasetin syöttämisessä kasettipesään. Saatika play-nappulan löytämisessä ja kasetin käynnistämisessä. Mutta jatkettava on.

Missä muuten itse olit kun kuulit WTC:n pommi-iskusta?