Jos en nyt ihan jumalaa ala ylistämään niin seurakuntaa kuitenkin. Toiseen uskon, ensimmäiseen en. Mutta tuo jälkimmäinen järjestää leirejä jotta lapset uskoisivat tuohon ensimmäiseen. Onneksi he saavat moniarvoisen kasvatuksen ja pättävät aikanaan itse, seuraavatko isän vai äidin uskontonäkemyksiä. Vai ryhtyvätkö muslimeiksi, ortodokseiksi, jehoviksi, budhalaisiksi...
Mutt nyt olennaista on se, että seurakunta järjestää leirejä. Tiitus lähti jo eilen kaverikylän kautta pienten leirille Hirvaslahteen, Tilli ja Mikko tänään isompien leirille Varparantaan. Eläköön seurakunta.
Jussikin pääsee pitkän tauon jälkeen sukuloimaan, tänään mummon luokse ja huomenna kummitätitädin luokse. On poika jo odotanutkin näitä mahdollisuuksia.
Me jäämme siis nelistään kotiin. Rakas Vaimo, minä, Sansku ja Janna. Mitenköhän me keksimme jotain tekemistä näin pienellä porukalla? Miten riidat saadaan aikaiseksi tällaisilla jaoilla? Miten onnistume sotkemaan ja sekoittamaan kaikki paikat kodikkaaksi kun niin paljon apuvoimia puutuu?
Jotenkin on van pärjättävä keskiviikkoon.