IRC-Galleria

Maaherran uudenvuodenvastaanotto oli kokemus metsittymään päässelle miehelle. Väkeä kuin helluntaiepistolassa, kuuma kuin ryssän helvetissä. Mutta hauskaakin oli. Etenkin sen jälkeen kun löysimme väenpaljoudesta Suuren Opettajan ja hänen Ohjaajansa. Siitä alkoi ilta sujumaan rattoisasti. Loppuen ennen aikojaan.

Pippaloissa tavattiin toki muitakin mukavia ihmisiä. Menneisyydestä, nykyisyydestä ja ehkäpä myös tulevaisuudesta. Syötiin hyvin, maisteltiin eteläsavolaisten viinitilojen tuotteita. Minä söin ja Rakas Vaimo maisteli. Tosin pieteetillä. Molemmat.

Paluumatkalla bussissa menokin oli kuin yhdeksäsluokkalaisten luokkaretkellä. Mitä nyt keppana korvattiin konjakilla. Ja Kiteen Kirkkaalla. Bussi kun oli lähtenyt ja palaamassa Kiteen Kirkaspitäjään. Oli joukossa toki meitä hikareitakin jotka emme nauttineet. Emme virvokkeita emmekä kaikin ajoin älämölöstäkään. Mutta ei se häirinnyt.

Juvan ABC:lle pysähdyttiin virvoke- ja virtsatauolle. Tuolloin pöytäämme istahti Mr. Liekkilohi. Juttua riitti niin pöydässä kuin vielä bussissakin. Mielenkiintoinen persoona josta molemmat RV:n kanssa totesimme loppukotimatkalla omassa autossa, että muuttuipa kuva miehestä. Nimenomaan myönteiseen suuntaan.

Pippaloretkeen liittyy taas ainakin yksi muhkumainen möhläys. Neljä lasta jäi kotiin kahden ollessa kaverikylässä. Kolme vanhinta vahtimaan sitä nuorinta. Hoitosuhde oli mielestämme kohtuullinen. No minä tietysti totesin, että jos tulee ongelmia niin soittakaa minulle. Ja otin kännykän mukaan. Todetakseni bussimatkalla Juvan kohtavilla, että kännykkä jäi Ossibussiin Savonlinnan linja-autoasemalle.

Lääninhallituksessa päätin sitten soittaa kotiin lapsille. Numeroita en tietenkään muistanut koska ne olivat talletettuna kännykkääni. Savonlinnan linja-autoasemalle. Joten ei muuta kuin soittamaan numerotiedusteluun. Saadaksen tylyt vastaukset, että lasten numerot ovat salaiset. Eivätkä selitykseni auttaneet mitään. Onneksi RV keksi, että Tillillä oli Muksumäessä kännykkä mukana ja siinä kännykässä olisi myös sisarusten numerot.

Joten ei muuta kuin soittamaan Muksumäkeen ja selittämään asiaa. Lopulta Tillin kännykkäkin löytyi ja Muksumäen emäntä sai Sanskun langan, tai sis langattoman, päähän. Siinä sitten kävimme neuvottelupuhelun Muksumäen linkkiaseman kautta. Onneksi kaikki oli kotona hyvin eikä soittotarvetta kännykkääni ollut ilmennyt. Loppuillaksi sovitiinkin sitten uudet ohjet ja Muksumäki lupasi toimia päivystyspuhelimena. Johon ei ollut soittotarvetta ilmennyt sillä kotona kaikki oli sujunut loistavasti.

Kuten amulla ilmeni.

Kun nousimme valmiseen aamiaispöytään.

On meillä hyvät lapset.