Savossa kaikki syntyy nopeasti,
päätökset, projektit ja toteutus.
Sen nähnyt olen minä useasti,
kun vaan toimeen itse tartutaan.
No nyt tartuttiin. Kaikki irtain kannettiin Rakkaan Vaimon kanssa eilen poikien suosiollisella avustuksella ulos Riihirannasta. Osa kotiin, osa aittaan varastoon. Seuraavaksi irroitetaan kiinteät kalusteet ja sitten päästäänkin jo purkuhommiin.
Katto alas, laudat varastoon ja pölyiset lasivillat kaatopaikalle. Voi sitä kutinan määrää. Ja samaan purkutahtiin myös takan typerät kaakelit pirstaleiksi ja pihalle. Kuten tiiliseinänpätkäkin.
Oli tuo tyhjennystyö ihan sopivan juhlavaa RV:n syntymäpäivän viettoa. Ainakin hänen itsensä mielestä. Hän kun on juhlien ystävä vain silloin, kun juhlakaluna joutuu kärvistelemään joku muu kuin hän itse. Mutta auta armias jos juhla osuu omalle kohdalle. Siitä ei saa hiiskua kenellekään, ei edes lapsille. Jotka sitten ovatkin autuaan tietämättömiä äidin juhlapäivästä.
Katotaan nyt, miten käy ensi sunnuntaina. Kun on äitienpäivä. Jota toitotetaan joka mainosvälineessä. Onnistuukohan Rakas Vaimoni luovimaan tuon juhlan ohi?
Minä en ainakaan pistä itseäni tuleen.
Mutta en paina jarruakaan, jos lapset ovat liikkeellä.