IRC-Galleria

Neljä lasta on ehtinyt seilata murrosiän lävitse nuoruuteen eikä yksikään ole haistatellut paskaa saatika vittua. Mutta eilen se tuli.

Viides murrosikään ehtinyt nuorukainen hermostui ihan aiheesta. Eli kysymykset osuivat ja upposivat joten pinna paloi. Meinaan neidolla. Ja tuolloin nuo historialliset sanat lausuttiin: Haista paska.

Eihän siinä auttanut muu kuin perheen traditio. Tippa Fairyä hammasharjaan ja pesulle. Eipä tuota konstia ole tarvinnut muutamaan vuoteen käyttääkään. Mitä nyt aikoinaan pikkulasten suita on mäntysuovalla tai fairyllä huuhdeltu.

Kyllähän sitä kuulee pahempia tarinoita lasten käyttäytymisestä, haistatteluista ja huitomisista. Mutta pitääkö sellaista sietää? Onko murrosikä oikeutus huonoon käytökseen läheisiään kohtaan? Ei minusta.

Ihmisen on hillittävä käyttäytymistään vaikka kuinka mättää. Ei voi sanoa kaikkea mitä ajattelee, ei voi päästää vihaansa valloilleen aivan miten sattuu. Ei voi loukata toista vaikka kuinka vituttaa.

En minäkään siihen aina pysty, sanon monasti jotain rumaa, inhottavaa, loukkaavaa ja satuttavaa. Mutta voinko silti toivoa lapsiltani parempaa? Mielestäni voin, niin minä pyydän heiltä koulunkäynnin, tupakanpolton, viinanjuonnin, tappeluiden, ilkeyksien, rehellisyyden ja toisten ihmisten kunnioittamisen suhteenkin.

Näin teen siksi että heidän elämänsä olisi helpompaa. Vähemmän rehtorin huoneessa seisomista, vähemmän jälki-istuntoja, vähemmän selkäsaunoja, vähemmän turpiinsaanteja. Kaikkea tuota vähemmän kuin omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on tullut koettua.

Vaadinko kohtuuttomia.

Valtasosan tämän gallerian osallistujien mielestä varmaankin vaadin.

Mutta minulla on sille perusteeni.