IRC-Galleria

Niin on menty tää päivä, että tukka on takana oikein kunnolla. Tarkemmin sanoen noin 25 vuotta. Sen jälkeen ei ole ollut kuin satunnaisia irokeeseja tai muita kuviokampauksia. Ensin lähti siis tukka, saa nähdä milloin lähtee järkikin.

Mutta nyt on seesteisempää. Kääpiöiden kanssa syötiin juuri aivan loistavasti keitettyä spagettia ja mielettömän maukasta jauhelihakastiketta. Kukaan ei varmasti arvaa, kenen valmistamaa. Rakas Vaimo ei nyt ehtinyt ruokaa laittamaan, hänellä kun oli naisellisempia hommia. Meinaan kirpputorilta tänään kotiin roudatun vanhan sairaalasängyn rapsuttamista ja maalaamista.

Pääsiäisen jälkeen varmaan arvotaan, kuka perheestämme on niin sairas että hänelle vaihdetaan sairaalasänky nykyisen sängyn tilalle. Ehdokkaita on useampi. Minä varmaankin monien mielestä kärkipäässä.

Aamupäivällä olin SSSV:n hallituksen kokouksessa Savonlinnan perhe- ja kasvatusneuvolassa. Hyvä kokous, hyviä asioita, hyviä yhteistyökuvioita kanen kanssa. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut aamupäivä.

Ja Iso Äitikin siirrettiin tänään keskussairaalasta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Leikkauksen jälkeinen kuntoutuminen on siis lähtenyt vähintäänkin hyvin liikkeelle. Tänään hän otti jo ensimmäiset varovaiset askeleet. Ja lonkkaproteesi pistettiin hänen sisäänsä kuitenkin vasta toissa yönä. Toivottavasti kuntoutuminen jatkuu samaa tahtia.

Kävelylenkillä (mahtavat 3,5 kilsaa) pohdittiiin Rakkaan Vaimon kanssa ensi syksyn viiskymppisiäni. Että josko juhlia järjestettäisiin? Millaisia? Ketä kutsuttaisiin? Ja ketä lopulta tulisi tänne Savonlinnaan? Kun entisen elämän tutut ja harvat ystävät ovat niin kovin kaukana. Ainakin sieltä päin katsottuna. On siinä pohdittavaa. Kysymykset sinällään eivät ole kovin vaikeita. Mutta vastaukset ovat. Etenkin oikeat.

Jätetään hautumaan.