IRC-Galleria

Aluksi oikein hyvää äitienpäivää sekä Isolle Äidille terkkariin että Rakkaalle Vaimolle sänkyyn hänellekin. Mutta onneki kotisänkyyn. Jossa hän varmaan jo pissahätää pidätellen odottaa, että kääpiölauma ryntäisi onnittelemaan. Ja kaataisi kahvit sänkyyn. Mutta Kääpiöt nukkuvat vielä, joten odottakoot. Ja käpristelkööt.

Pistin tuohon äitienpäivän kunniaksi Rakkaan Vaimon kuvan näytille. Jotta näette, mitä seitsemän lapsen äitiys teettää. Ei se aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan kyllä se on joskus yhtä juhlaakin.

Eilen oli muuten mahtava tanssijuhla Savonlinnasalissa. Eikä pelkästään siksi, että kaksi Kääpiötä oli mukana esityksissä. Vaan kokonaisutena Taidekoulu Hyrrän tanssi- ja sirkusoppilaiden lukuvuoden päättäjäisjuhla oli upeaa katseltavaa. Ja väkeäkin oli Savonlinnasali melkein täynnä. Eli liki 700 henkeä.

Komeita esityksiä, ihania lapsia, taidokkaita nuoria ja aikuisia... pari kertaa nauroin vedet silmissä, muutaman kerran karvat (ne harvat) nousivat pystyyn. Mukava iltapäivä josta nautin ihan oikeasti.

Peräti pari tuntia normaaliaamua pidempään. Olisi riittänyt vieläkin pidempään unta mutta Onnin rakko ei enää kestänyt. Joten koiruuden oli päästävä pihalle. Mutta nyt on pari tuntia rauhallista aikaa kahvikupin ja konen ääressä. Hyvä näin.

Tänään olisi hauskaa tiedossa. Savonlinnan taidekoulu Hyrrä esittää parastan Savonlinnasalissa. Ylpeänä totean, että onhan joukoissa mukana kaksi Kääpiötäkin. Ylpeä isä istuu muun perheen kanssa penkissä ja hurraa.

Eilen alkoi sitten vierassiiven kunnostus tavaroiden selvittelyllä. Ratkaisuun päädyttiin kun pohdittiin Ison Äidin kanssa tilannetta hänen mahdollisen kotiutumisensa suhteen. Tuntui hänestä tuo liki sata neliötä ja neljä huonetta hieman liian isolta lukaalilta linkata huonoilla polvilla. Ja kun nt kuntoutetaava lonkkaproteesi ei varmastikaan helpota kulkemista, niin päädyttiin puolittamiseen. Meinaan huoneiden määrän puolittamiseen. Siellä pohtii nyt terveyskeskuksen vuodeosastolla innostunut Iso Äiti uuden makuuhuonen kalustusta. Hyvä näin, antaa mukavasti motivaatiota itsensä kuntouttamiseen.

Ja me puolestamme mietimme, millaiset huoneet kunnostamme näistä "ylijäämähuoneista", joiden käyttö on siinäkin mielessä mukavaa, että niihin on oma sisäänkäynti eikä tarvitse aikanaan häiritä Isoa Äitiä kulkemisella.

Toiseen huoneeseen on tulosa aimo ripaus englantilaista kartaonoromantiikkaa, toinen on vielä hieman enemmän hakusessa. Mutta Rakkaan Vaimon tuntien siitäkin tulee kaunis mutta viihtyisä. Tiedoksi vain tätä IRC-Gallerian päiväkirjaa (menikö nyt oikein????) lukeville sukulaisille ja ystäville, nyt ei tarvitse neää nukkua Ankkalinnan Aitassa.

Tämä täten tervetuloitoivotuksenna kirjattakoon.

Muutaman kuukauden päästä näkee, kuinka hedelmällistä oli eilinen siemen vakoon paneminen. Parhaamme me kuitenkin Rakkaan Vaimon kanssa yritimme. Minä levitin vakoa ja vaimo pisti oikein käsipelillä siement vaon pohjalle. Toivon hartaasti uusia, terveitä mukuloita.

Ei perunamaamme kovin iso ole, mutta kyllä sieltä muutaman kerran saisi uusia perunoita syötäväksi. On siinä oma hohtonsa, kun saisi käydä kuokkimassa uudet, puhtaanvalkoiset perunat omasta maasta suoraan kattilaan. Ja hellalle porisemaan. Ja voita nokkaan, silliä seuraksi ja eikun syömään.

Istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Niin riimitti taiteiljaeläkeläinen Juice kauan ennen eläkeikäänsä. No omenapuuta me emme istuttaneet, mutta luumupuu sai eilen paikkansa hedelmätarhassamme. Tulevaisuuteen on uskottava aiankin sen kymmenen vuoden verran kun tuon puun hedelmätuotantoa saa odottaa.

Tulevaisuuteen uskomisesta tuli mieleen Erikoinen ja Rinsessa Aava. Puhelintietojen (tosin Rakkaan Vaimon kautta, nää on kai niitä naisten jutuja. Olisinpa nainen) mukaan kehitys etenee huimaa vauhtia. Sääli, että olemme niin kaukana ettei noita kehityksen askeleita pääse näkemään ja kokemaan. Näyttää uhkaavasti siltä, että Rinsessa ihan oikeasti ehtii kouluun, tai ainakin eskariin tai päiväkotiin, ennenkuin hänet taas näemme. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä. Tässäkin asiassa.

Olen anteeksipyynnön velkaa teille arvoisat irkissä seilaavien naisten miehet. Olen jo pidempään epäillyt, että naiset kulkevat täällä etsiäkseen ideoita ja virikkeitä elämäänsä. Ja nyt se tuli todistettua. Suihkukaivoprojektini on saanut ainakin yhden naisen vaatimaan mieheltään samaa suoritusta. Kaiken lisäksi hän väittää, että homma näytti helpolta. No, saattoihan se näyttää, mutta kyllä siinä tarvittiin molempia perusmiehisiä ominaisuuksia. Eli järkeä ja voimaa. Toki homma näyttää helpolta, kun pannaan ammattimies asialle, mutta iskepä lapio, alusastia ja vesiruutta kokemattoman äijän käteen. Mitäköhän siitä syntyy?

Mutta jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut. Ainakin yhden miehen tulevaisuuden osalta. Näen jo sieluni silmin, miten hän seisoo kuopan reunalla lapio kädessään. Enkä minä voi kun pyytää anteeksi ja olla pahoillani siitä esimerkistä, jonka hänelle annoin.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuten me miehet tiedämme, on nainen kylttymätön. Ei homma jää pieneen suihkulähteeseen. Pian on kaivettava kymmenen metriä kukkapenkkiä, asteltava ympyrkäisiä kiviä polkujen viereen ja sitten onkin jo vuorossa kesäkeittiön perustusten valaminen.

Olenko pervo, kun tunnustan tämän kaiken vielä olevan hauskaa. En minä niitä vain Rakkaalle Vaimolle tee vaan myös itselleni. Ja niin kehittyy Käärmelahden interiööri.

Lupailin eilen käydä Rakkaan Vaimon kimppuun. Tai siis lähinnä Hänen viimeisimmän ideansa. Joka oli pieni suihkukaivo pihan kivikkoryhmään. Sen siitä saa kun jättää pihaan lojumaan muovisen mustan matalan saavin. No sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Ihan konkreettisesti.

Joten eikun kuopan kaivuuseen. Ja sitten purnukka maan uumeniin, suihkukaivopumppuapparaatti varastosta, hökötys astiiaa, vettä perään ja virrat päälle. Ja se toimii. Solisii ihan mukavasti pihassa. Idea oli hyvä eikä toteutuskaan kohtuuton. Mitähän seuraavaksi.

Eilen tuli tietoa Mäntyharjulta Halmeniemen kyläkoulun tilanteesta. Maanantain palaverissa rahaa tai tukea olivat olleet tarjoamassa Opetusministeriö, Maakuntaliitto, Jyväskylän Yliopisto ja Lääninhallitus. Mutta Mäntyharjun päättäjät toteavat palaverissa, että ei meitä taida kiinnostaa. Enpä tiedä toista suomalaista kuntaa jolla olisi halua kieltäytyä moisista tarjouksista.

No, jatketaan ratkaisun etsintää. Uskon nimittäin vakaasti, että Juurikkala-pedagogiikkaa kokeillaan ensi syksystä lähtien ihan oikeassa kokeilussa tuolla Halmeniemen koululla. Mutta sen eteen on tehtävä töitä. Minunkin.

Viikonvaihteen negatiiviset fiilikset katosivat jo liki tyystin elilisen päivän aikana. Paluu arkeen on tässä suhteessa siis hyvässä vauhdissa.

Myös kävelyn osalta palattiin normaaliin rytmiin. Iltalenkki Rakkaan Vaimon kanssa, lenkin jälkeinen sauna ja sen jälkeen yksi kylmä Lapin Kulta ulkopatiolla teki terää.

Myös paperitöissä päivä oli tuloksekas. Näyttää uhkaavasti siltä, että veroilmoitus ehtii ajallaan (siis jatkoajallaan) verottajalle. Kiitos siitä etenkin joustavalle kirjanpitäjälle Lohjalle.

Puutarhassa ei eilen ehtinyt tekemään mitään mutta tänään on uusi päivä. Rakkaan Vaimon eilen kainosti esittämä idea suihkukaivosta olkoon toteutuslistan alkupäässä. Tarpeet onkin kotona valmiina, homma on vain lapiotyöstä kiinni. Siis aiito savolainen projekti; aloittamista vailla valmis.

Ja kunhan aamupäivällä on käyty kaupungissa pari palaveria niin lapio iskeytty pihakivikkoon. Jos ei sitten suunnitelmat hovissa muutu.

Eli hyvässä hapessa ollaan.

Ottipa eilinen sunnuntai juhlimattomine rippijuhlineen yllättävän koville. Kärsiä saivat myös muut lapset vaikka ei tuo ongelma heistä millään tavalla johtunutkaan. Mutta näyttivät pienemmät Kääpiöt osoittavan mieltään myös isolle veljelle hänen palatessa kotiin. Tämän rippijuhlan muisto ei ihan heti katoa tästä perheestä. Jos milloinkaan.

Nyt on vaan yritettävä unohtaa tuo episodi. Onneksi Kääpiöllä itsellään oli ollut "ihan kivat" juhlat. Melkein kaikki kutsututkin olivat päässeet juhliin. Ja lahjat olivat toivottuja/pyydettyjä. Siinä varmaan meidän käytännölliset lahjat joilla osin jo varustaudutaan häämöttävään itsenäiseen elämään tuntuivat vähäisiltä.

Mutta niin se vaan on, että oikeaa arvostusta ja välittämistä ei voi lahjoilla ostaa. Jos tosin siihen eivät näytä toimivan muutkaan osaamani konstit. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Rakkaan Vaimon synttäreitäkään ei saatu juhlia. Ei niin, että vanheneminen olisi kiellettyä vaan jotenkin vaan synttärijuhlat eivät hänelle maistu. Ainakaan omat. Minun kuulemma pitäisi syksyllä juhlia omiani. Taidan juhlia perhepiirissä ettei tule pettymyksiä.

Mutta nyt jää tämä valitus taakse ja katsotaan valoisin mielin aurinkoisena alkavaan viikkoon. Ja tartutaan tekemättömiin töihin.

Tää sunnuntai on juhlapäivä. Ensimmäiset rippijuhlat meidän lapsille. Erikoinen kun oli jo rippikoulunsa käynyt tähän perheeseen syntyessään. Mutta tänään on vanhimman Kotikääpiön rippijuhla. Vaan ei meille. Meitä kun ei kutsuttu niihin juhliin. Onkohan kellään siemenlapsen kanssa mahdollisuus yhtä paskaan tuuriin. Että lapsi ei kutsu rippijuhliinsa. Näköjään taimilapsen kansa tämäkin on mahdollista. Sattuu saatana.

Mutta Kääpiön juhlastahan tässä nimenomaan on kyse. Hänen aikuistumisensa yhdestä tärkeästä virstapaalusta. Ja kun hän haluaa viettää tuon juhlan sukunsa kanssa, niin ymmärrän sen jotenkuten, hyväksymisen kanssa on hieman vaikeampaa.

Kuusi vuotta on pitkä aika yhteistä matkaa. Sitä on jotenkin yrittänyt olla isää ja sitten ei tule kutsutuksi edes kirkkoon, saatika rippijuhlaan. Kyllä siinä jokin unelma repeää, haveiden korttitalo kaatuu. Toivon kuitenkin sydämestäni, että juhlasta muodostuu hänelle hyvä ja sellainen, että sitä muistelee tyytyväisenä vielä aikuisenakin.


Lapsia on monenlaisia, toisetkin rippijuhlat on tänä kesänä tiedossa. Aivan eri pohjalta. Nautitaan sitten niistä täysin rinnoin. Kunhan aika ja juhannus koittaa. Onneksi sitä sentään osalle Kääpiöistä on onnistunut olemaan ihminen jonka hän tuntee isäksi.

Tänään on toinekin juhla jota en saa juhlia. Kielto tuli korkeimmalta taholta, joten sitä on toteltava. Mutta onnea saan sentään toivottaa.

Lauantaina olisi saanut nukkua. Ainakin Kääpiöiden kouluunlähteyksen osalta. Mutta täällä sitä taas ollaan. Tekemässä verolmoituksen valmistelutöitä. Onneksi sain lisäaikaa, sillä muuten olisin jos myöhässä. Eli sakoilla. Mutta nyt on tartuttava hetkeen. Oliko se nys carpe diem????

Auto on sairas kuten jo kerroin. Eilen hänet myös avattiin ja huomattiin vian piilevän venttiilikoneistossa. kaikkea se 400.000 kilometriä teettää. Mutta nyt hän on hyvässä ja kalliissa hoidossa. Ja ensi viikolla jälleen ajossa. Ja pian menossa vaihtoon, sillä nyt on aika toteuttaa Rakkaan Vaimon pitkäaikainen toive. Me tarvitaan kunnollinen auto. Näillä meidän rahoilla se tarkoittaa yhtälöä pienempi auto kuin nykyinen kymmenpaikkainen. Yhtälö on selkeä: iso ja huonokuntoine vaihdetaan pieneen ja parempikuntoiseen. Nyt ymmärätte varmasti miksi olen 50-vuotispäivän lähestyessä ryhtynyt kävelemään lenkkejä.

Nyt siis alkaa vaihtorupeama. Jotta jos tiedätte immeistä joka tarvitse kymmenpaikkaista chryslergrandvoyageria niin pian sellainen on Savonlinnassa myynnissä. Jahka löydetään meille se seuraava kinneri.

Eilen oli muten päivä jolloin laulu lihavat on lepposia ei konkretisoitunut. Auto mätti, vaaka mätti, rippijuhlat mätti, kaikki mätti.

Nyt tuntuu tulevan parempi päivä.

Laiska töitään luettelee. Joten kerron eilisistä työn saavutuksista, joista ehdottomasti suurin oli perunamaan kääntö. Maa kun oli kesän 2005 ollut eu-direktiivien mukaisesti kesannolla perunan liikatuotannon ehkäisemiseksi. Joten se oli ruohottunut umpeen. Vaan ei ole enää.

Tänään pitäisi pistää siementä vakoon. Varhaisperunaa pussi kaupungin kaupasta, maan alle muhimaan ja juhannuksen tietämissä kiskotaan ensimmäiset mukulat pataan porisemaan. Sitten vähän voita, hieman enemmän silliä, kylmä olut ja...

Eilen kuului taas Erikoisesta. Oikeastaan ihan hyvää. Joka lämmiti mieltä. Ainoastaan epävarmuus tai oikeastaan todennäköisyys, että he eivät pääse toiseksi vanhimman Kotikääpiön rippijuhliin juhannuksena jäi harmittamaan. Mutta jospa juhannuksenviettopaikka löytyisikin Savosta, Rinsessa tulisi juhannukseksi Muhkulaan ja Erikoinen miehineen pääsisi juhannuksen viettoon. Hauska muuten tuo monikkomuoto miehineen vaikka kyse on vain yhdestä miehestä ;o)

Rakkaan Vaimon kanssa käytiin nauttimassa myös tyynestä Pihlajavedestä. Soutelimme katiskalle joka osoittautui tyhjäksi. Mutta kiertely rasvatyynellä järvellä keväisessä auringonpaisteessa ja lämmössä oli ihanaa. Mitä nyt työt kutsuivat ja lenkki jäi ihan liian lyhyeksi. Mutta hyvä näinkin.