IRC-Galleria

Niin lauloi aikoinaan Janis Joplin. Tai ei siis tietysti suomeksi, mutta jotenkin noin. Vai oliko se suomenkielinen versio, jonka teki????? Pahuksen muisti kun pätkii.

Mutta meillä on nyt kaksi mersua. Piti pistää paremmaksi, kun naapurilla on yksi. Mutta meilläpä on kaksi. Heidän nimensä ovat Tico ja Ringo. Minä en vielä erota heitä toisistan. Tai siis erotan, mutta en muista kumpi on kumpi. Tässä he kuitenkin ovat.muhku56.

Tico ja Ringo ovat avioerolapsia, mutta heitä ei ole sijoitettu vaan suoraan adoptoitu meidän perheeseen. Toivottavasti pystymme tarjoamaan heille hyvän kodin. Alku ainakin oli lupaava, kaikki höyrysivät heidän ympärillään. Raksa Vaimokaan ei ole Onnin lisäksi nnostunut muista eläimistämme yhtä paljon kuin näistä veijareista. Meinasi ottaa heidät makuuhuoneeseemmekin. Piti käytää veto-oikeutta.

Mä yritän kirjoitella muuten hieman pieteetillä. Eilen tuli surtua Erikoisen asioita hieman liian syvällisesti. Sain palautetta ja olen pahoillani. Mutta enhän minä pahaa tarkoita. Olen vaan tällainen.

Yittäkää ymmärtää

Tyhjä aamu, tyhjä päivä...

Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan...

Johan täällä nyt on vierailuviikot menossa. Väkeä käy enemmän kuin koko menneenä kesänä yhteensä. Eilen kävijöitä olivat Rakkaan Vaimon serkku vaimoineen (oikeasti vaimoja on vain yksi vaikka tuossa onkin monikkomuoto) sekä Iso Äiti.

Heikki ja Mirja olivat olleet Mökillä Rantasalmella ja nyt matkalla kotiin Kuhmoon, edellisestä tapaamisesta olikin aikaa jo vuosi. Mukavat keskustelut, etenkin kun kuuli taas meheviä juttuja RV:n lapsuudesta. Heikki kun on tuolloin ollut paljon hänen kanssaan tekemisissä ja muistaa hyviä tapahtumia. Ja naurettavia. Joita voi jatkossa tarpeen mukaan käyttää.

Oli vaan osin hieman hektistä, kun Iso Äiti oli käymässä kotonaan samaan aikaan. Jouduin sukkuloimaan pihassa kahden talon väliä. Ja osallistumaan keskusteuun siellä ja täällä. Mutta sujuihan se niinkin.

Aamu alkoi muuten sammakon pusulla. RV oli lähettänyt sen yöllä mun koneeseen. Hellyyttävä herätys. Tuli heti hyvälle mielelle. Toivottavasti muillakin on joskus samanlaisia yllätyksiä. Ne piristää.

Johan täällä nyt on vierailuviikot menossa. Väkeä käy enemmän kuin koko menneenä kesänä yhteensä. Eilen kävijöitä olivat Rakkaan Vaimon serkku vaimoineen (oikeasti vaimoja on vain yksi vaikka tuossa onkin monikkomuoto) sekä Iso Äiti.

Heikki ja Mirja olivat olleet Mökillä Rantasalmella ja nyt matkalla kotiin Kuhmoon, edellisestä tapaamisesta olikin aikaa jo vuosi. Mukavat keskustelut, etenkin kun kuuli taas meheviä juttuja RV:n lapsuudesta. Heikki kun on tuolloin ollut paljon hänen kanssaan tekemisissä ja muistaa hyviä tapahtumia. Ja naurettavia. Joita voi jatkossa tarpeen mukaan käyttää.

Oli vaan osin hieman hektistä, kun Iso Äiti oli käymässä kotonaan samaan aikaan. Jouduin sukkuloimaan pihassa kahden talon väliä. Ja osallistumaan keskusteuun siellä ja täällä. Mutta sujuihan se niinkin.

Aamu alkoi muuten sammakon pusulla. RV oli lähettänyt sen yöllä mun koneeseen. Hellyyttävä herätys. Tuli heti hyvälle mielelle. Toivottavasti muillakin on joskus samanlaisia yllätyksiä. Ne piristää.

Erikoinen sen sijaan ei piristänyt vaan hämmensi. Kirjoitella nyt päiväkirjaan aamuyöstä vihjailevia viestejä jotka eivät aukea ainakaan näin vanhalle miehelle. Ja sitten ei suostu kommentoimaan edes tekstareilla muuta kuin, että R.I. kertoo. Saatnana kun tuollaisesta iskee huoli syrämmeen. Mutta ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole paha vaan ehkä hyvä. Kuulemma R.I komentoi. Toivottavasti pian. Mutta Erikoinenhan on aina tajunnut draaman. On meinaan hyvä käsikirjoittaamaan, ohjaamaan ja kuvaamaan niitä.

Pyrkisi teatterikouluun.

Elämä Kääpiöiden keskellä on vauhdikasta ja värikästä, usein myös hauskaa ja antoisaa. Mutta eilen taas tajusin, kuinka tärkeitä aikuiskontaktit ovat. Matin ja Tuijan vierailu osoitti sen mitä parhaimmalla tavalla. Harmi vaan, että tällaisiin päiviin avautuu mahdollisuus niin perin harvoin. Ja harmi, että päivät ovat nin lyhyitä.

Onkohan niin, että sijaisperhe on sellainen kummajainen että sen kanssa pystyy sujuvasti kommunikoimaa vain toinen sijaisperhe. Tai ainakin sijaisperheenä toiminut. Jostain syystä nimittäin liki kaikki meillä päivää, ja joskus jopa iltaa, istua jaksanet porukat ovat sijaisperheitä tai ainakin sellaisena toimineita.

Taitaa olla niin, että se joka härjillä kyntää se härjistä puhuu. Niinpä "tavalliset" perheet eivät jaksa kuunnella meitä sijaisperheitä. Kai tässä hommassa kehityy oma huumori, oma slangi, oma tunnemaailma... kokonaisuutena maailma, johon "tavallisten" isien ja äitien on vaikea asettua.

Huomaa myös joskus, kuinka "tavallisille" ihmisille on vaikea tajuta tätä elämäntapaa. Tyhmiä kysymyksiä saattaa sadella roppakaupalla: "Montako näistä on teidän omia lapsia? Miten te vietätte lomaa näistä lapsista? Syöttekö te yhdessä näiden lasten kanssa? Milloin nämä lapset vaihtuvat? Miksi ihmeessä te pidätte yhteyttä siihen lapseen vaikka se ei enää teillä asukaan?"... kysymysten tulva on suuri ja sisältö uskomaton. Eikä ne kysymykset lopu edes ensimmäiseen tai toiseen vastaukseen, jossa selkeästi kuitenkin osoiteetan, että nyt olet menossa kysymyksinesi aivan hakoteille.

Ja sitten minä vielä ihmettelen, miksi ystäväperheissä ei juurikaan ole "tavallisia" perheitä. Lisäksi yksi osatekijä on varmaankin myös se, että meillä on kuusi lasta eli Kääpiötä. Harva "tavallinen" perhe on niin suuri. Pitäisi ilmeisesti etsiä ystäväperheet lestaadiolaisista. Jollekin "tavalliselle" pienperheelle kynnys saattaa olla myös tämän suurperheen vastavierailu.

Mutta kaikkein typerin peruste ystävystymisen esteeksi on ennakkoluulo Kääpiöitämme kohtaan. Ikäänkuin he sijoitettuina lapsina olisivat jotenkin epänormaaleja. Vaan eivät ole. Tavallisia hauskoja, iloisia, hyvinkäyttäytyviä Kääpiöitä.

Eihän se heidän vikansa ole, että heidän biologiset vanhempansa eivät ole pystyneet heistä huolehtimaan. Mutta ei tuo huolehtimattomuus ole heistä myöskään "sairaita" tai "vammaisia" tehnyt. Ei ainakaan silloin, kun huostaanotto on tehty ajoissa. Minulle onkin turha tulla selittämään, kuinka Suomessa huostaanotetaan lapsia liian helposti. Kun tiedän osan sitä, mitä meidän seitsemän Kääpiötä ovat ennen huostaanottoja joutuneet kokemaan, niin lähinnä koen huostaanotot tapahtuneiksi liian myöhään.

Taas tuli tällainen vuodatus. Miksiköhän minä pidän tällaisia synkkiä yksinpuheluja?

Terapiaa varmaankin.

Tänään on yksi harvoista kesän vierailupäivistä. Olihan noita puhujia keväällä, osa on ollut tulossa Käärmelahteen jo seitsemän kesää. Vaan eivät löytäneet tänne tänä kesänäkään.

Me Rakkaan Vaimoni kanssa odotamme vierailuja aina melkoisella innolla. Aikuiskontaktit kun tuppavat jäämään niin usein kovin vähäisiksi. Siksi on mukavaa, että jotkut käyvät Käärmelahdessa. Kuten tänään Halmenimen Matin porukka. Kunhan Mäntyharjulta tänne löytävät.

Mitenköhän tää meidän ystäväpiiri on kasaantumassa Mäntyharjulle. Tämän kesän kävijöistä liki puolet on Mäntyharjulta. Ehkäpä se laulu "Mäntyharjun pojat lähti reissulle, Mäntyharjun pojat lähti reissulle..." on jotenkin kuvaava tuon kunnan asukkaille. Että lähdetään eikä vaan meinata. Pari viikko sitten vuorossa olivat Kaija, Juuso ja Juulia, nyt siis Matin poppoo. Kiva näin.

Olotyökirjastohuoneen hyllyprojekti valmistu illalla. Vihdoin. Nyt ovat lukukirjat omassa hyllyssään, levyt omassaan ja lisäksi vahasta sekahyllystä valmistui RV:n ja minun työvälinehylly. Mappi poikineen toki odottaa hyllyssä vielä perkaamista, mutta ovat kuitenkin hyllyssä. Ja vielä melkoisen siistissä järjestyksessä.

Ei olisi nyt työnteko työhuoneen järjestelyistä kiinni. Eli pitänee ensi viikolla aloittaa työn etsintä. Jos edellisten syksyjen merkit paikkansa pitävät, löytyy hommia kohtuullisesti pienen sähköposti- ja soittelukierroksen jälkeen. Toivottavasti.

Kaksi Kääpiötä on muuten teltailemassa Kultahietikolla. Soittivat illalla, että kaikki on kunnossa. Mutta Kultahietikolle tuli kuulema kaksi miestä, jotka kyselivät että ketä ja mistä Kääpiöt ovat. Olivat vielä sanonet, että älkää sitten aamulla hämmästykö jos täällä liikkuu porukkaa. Me kun ollaan tulossa karhunmetsästykseen. Kysyin Kääpiöiltä, että tuletteko yöksi kotiin vai jäättekö teltalle. Johon molemmat vastasivat, että teltalle ehdottomasti. Toivottavasti ovat osanneet nukkua eivätkä ole säikkyneet joka rapsahdusta.

Kuten minä tekisin.

Piti imuroida olotyökirjastohuone. Piti, vaan jäi imuroimatta. Lattialla oli viiden kirjan kasa. Jotka eivät mahtuneet arvoiselleen paikalle kirjahyllyyn. Joten piti tehdä hieman tilaa. Arvatkaapa mitä sitä seurasi? No eikun koko kirjahyllystö uuteen uskoon. Raju raakkaus jotta saatiin tilaa tilapäishyllyissä, Kääpiöiden huoneissa, makuuhuoneessamme yms. oleville kirjoille. Kääpiöt kantoivat kukin neljä kangaskassillista kirjoja Aapiskukkoon johon on syntymässä uusi "varastokirjasto". Mutta nyt olotyökirjaston kirjahylly näyttää jo melkoisen siistiltä. Katsopa vaikka muhku56.
On siinä vielä hieman säätämistä, mutta homma jatkuu tänään. Ja ehkä tänään päästään jo imuroimaankin.

Samalla toteutui myös yksi haave eli työpöydän ääressä on nyt liki tyhjä puuhyllykkö, jonka pian täyttävät Rakkaan Vaimon ja minun työ- sekä harrastusmapit ja lehtikotelot. Löytyypä lopulta niillekin paikka, josta ne on helppo napata tarvitaessa työpöydälle. Tätäkin olen suunnitellut jo liki vuoden.

RV jaksaa hämmästellä, että yhdestä huoneen imuroinnista saattaa syntyä tälläinen hulabaloo. Mutta hyväksyi kuitenkin perusteluni, että kun tehdään, niin tehdän kunnolla. Eikä vittänyt vastan, kun totesin tätä puhutun jo liki vuoden. Mutta nauroi kuitenkin minulle. Rohkea Nainen.

Kääpiöiden eka kouluviikko on sitten ohi. On sanotava, että otti kovemmalle kuin olin kuvitellut. Tosin lähinnä vain urosKääpiöiden osalta. Kaikenlasta ehti yhdessä viikossa tapahtua ja tuossa koulumotivaatiossakin tuntuu olevan osalla melkoisia aukkoja. Yli vaan siitä, mistä aita on matalin. Tai jos pääsee ali, niin mennään sitten ali.

Mutta ei meiltä keinot lopu. Nyt on vielä kokeiltu järkevää keskustelua mutta keinovalikoimassa ovat vielä lahjonta, uhkailu ja lahjonnan lopetamisella uhkailu.

Joten eiköhän se siitä.

Piti imuroida olotyökirjastohuone. Piti vaan jäi imuroimatta. Lattialla oli viiden kirjan kasa. Jotka eivät mahtuneet arvoiselleen paikalle kirjahyllyyn. Joten piti tehdä hieman tilaa. Arvatkaapa mitä sitä seurasi? No eikun koko kirjahyllystö uuteen uskoon.

Ollaan taas tiedon valtatiellä. Netti toimii ja puhelinlinjat laulaa. Ei mennyt DNA:lta kuin kolme päivää linjojen avaamiseen. Sellaista on nopea tiedonvälitys. En kiellä, etteikö koko syy linjojen sulkemiseen olisi ollut minussa. Silti pistää potuttamaan tuollainen tsaarianaikainen byrokratia, joka ei todellakaan ole tämän päivän palveluyhteiskunnasta. Etenkin kun loppuvaiheen kiemuroihin oman ongelmansa toi paikallisen puhelinyhtiön tarjoaman laaja-kaistan takkuaminen. Eikös nämä tahot, DNA ja paikalliset puhelinyhtiöt ole jotenkin kytköksissä????

Nyt en enää palaa tähän jeremiaadiin, homma pelittää ja olen tarkempi laskujeni kanssa. Muta miettikää operaattoria valitessanne myös tällaisten "kriisitilanteiden" toimintatapoja operattoreiden välillä. Etenkin, jos olette laskuja unohtavaa sorttia.

Mutta elämään Käärmelahdessa. Se on ollut varovaista pudottautumista lomakauteen. Olemme Rakkaan Vaimon kanssa ottaneet tämän ensimmäisen lomaviikon löysin rantein. Minä olen siivoillut verstashuonetta kolmen vuoden romuista ja RV on tehnyt kaikenlaista hyödyllistä mutta mukavaa. Sain muun muassa uudet shortsit. Jatkuisipa helteet että pääsisin elvistelemään mustissa pöksyissäni.

Verstaan siivoaminen on ollut mielenkiintoista arkeologista touhua. Otetaanpa esimerkki: en tajua, miten on ollut mahdollista että on ollut hetkiä, jolloin en ole tarvitessa löytänyt verstaalta yhtään rullamittaa. Nyt niitä on mittalaatikossa yhdeksän kappaletta. Mietin vaan sitä, olisiko järkevämpää ripotella nämä yhdeksän mittaa ympäri verstasta kuin koota ne yhteen siniseen muovilaatikkoon. Meinaan jos hukkaan tuon laatikon, niin taaskaan ei ole yhtään mittaa niitä tarvittaessa.

Nyt verstaalla mahtuu jo tekemään kaikenlasta. Raivasin sinne lisäksi tilaa painonnostovälineille ja soutulaitteille. Kun Kääpiöihin iskee taas kehonrakennusinto niin paikka on valmiina. Samalla sain harrasteluokan puolelle tilaa muille aktiviteeteille. Että näin raivausprojekti etenee.

Vaikka olisi sitä tähdellisempääkin tekemistä.

Onpa ollut tyhjiö. Laajakaista särki ja puhelimet suljettu laskujen maksamisen viivästymisestä johtuen. Mites maksat, kun ei pääse verkkopankkiin????

Oikeesti, silleen ihan aikuisten oikeesti maksuaikaa olisi ollut ennen laajakaistarikkoa viikkokaupalla. Eli ei tästä voi syyttää kuin itseäänn.

Eilen kävi sitten laajakaistan korjaajat. Valkoinen laatikko korkealla katolla oli särki. Kai sille jokin nimikin on, en tiedä. Mutta nyt se on vaihdettu ja taas pelittää. Tuntuu jotenkin eisellä'htnopeammaltakin kuin ennen lopullista välirikkoa.

Puhelimet ovat vielä sulki. Kaikki kuusi. Kun ovat yhteisellä laskulla. Joka on ollut maksamatta. Tosin nyt se on ollut maksettuna jo kaksi päivää, mutta DNA:lla hommat eivät hoidu samaan tahtiin kuin esimerkiksi edellisellä operaattorilla Soneralla. Meinaan kun kokemuksia puhelinten sulkemisesta on aiemmastakin elämästä. Soneralla riitti miehen sana puhelimessa, että nyt se on maksettu. Ja puolen tunnin päästä olivat liittymät auki. DNA:lla aikaa kuluu kolme pankkipäivää. Yritin keskustella laskutuksen esimiehen kanssa mutta hänelle ei mitään kautta pääse puhelimella. Soittopyynnön kuulema voisi jättää. No mihin helvetin numeroon sen jättäisin kun kaikki liittymät on suljettu? Siihen kaverin numeroon josta sain soittaa vai????

Pika-avaus olisi ollut mahdollinen. Kuittikopio DNA:lle ja 24 euroa rahaa/liittymä. Johan avautuisi nopeasti. Eli ensin 30 kilsaa kaupunkiin faksaamaan kuittikopiota ja sitten vielä 24 euroa/liittymä ylimääräistä DNA:n tilille. Ja niistäkin kuittikopiot DNA:lle. Paljonkos se onkaan 6x24 euroa???? Sikahinta joten ollaan nyt pari päivää puhelinmotissa.

Mutta muuten menee ihan kivasti. Koulut ovat alkaneet, ensimmäiset huomautukset kannettu kotiin, etenkin uroskääpiöiden kouluasenne huolestuttava. Mitä isompi uroskääpiö sitä huolestuttavampi asenne.

On tässä töitä.