IRC-Galleria

Uskotko sä rakkauteen ensisilmäyksellä?

Mä en kyllä oikeestaan tiedä, en oo koskaan uskonut. Mut hei kysy tuota uudestaan vuoden päästä. Kysy sitten myös 10 vuoden päästä. Sitten mä ehkä osaan sanoo uskonko mä rakkauteen ensi silmäyksellä. Mä toivon et voi löytää rakkautta ensi silmäyksellä, ja et on olemassa ikuista rakkautta. Mä olen vuoden päästä taas paljon viisaampi. Kysy multa silloin uskonko mä siihen. Silloin mä osaan sen sanoa. Silloin mä tiedän onko sellaista olemassa, silloin voin sanoa koinko mä sen vai en.

Tää kaikki tuntuu oikealta, niin oikealta että se on mahdotonta uskoa. Onko tässä muka oikeesti nyt vaan viikko takana? Jos joku kysyisi niin kyllä mä kuukautta ainakin veikkaisin. Ei kukaan koskaan oo tällei mua koskettanut, enkä mä koskaa oo tällein tuntenut. En kyllä ees uskonut et koskaan voisi tuntea näin. Että tuntuisi kuin olisi tuntenut ventovieraan ihmisen aina. En mä ois voinut uskoo koskaan et näin nopeesti voisin toiseen täysin luottaa. Tää on ihan jotain niin ihmeellistä, mutta haittaako se?

Onhan siinä varmaan ne pinkit rillit silmillä, mutta kyllä se aluks saakin kaikki olla ihanaa. Kaikki on mennyt toisin kuin suunnitteli, ei tämmöistä ois voinut uskoa mistään. Ja sit se on juuri tätä. Ei kukaan nyt kai voi tulla sanoo et mä oon vaan nukkunut viimeisen viikon. Kyl tää ihan todellista onkin ollut vaikka tää on vaan sitä mitä voit lukee kirjoista ja kattoo elokuvista. Salattujen Elämien juonikaan ei oo tämmöinen, se on jo muutenkin niin mahdottoman kuuloinen mutta totuus on vielä mahdottomampaa näköjään.

Kuka ulkopuolinen tätä uskoo? Onko tää kaikille liian äkkiä? vaikea sanoa, todella vaikea. Mut kyl mä ymmärrän kaikki epäilyt ja kaiken, ei tässä itekään ihan mukana ole. Mutta silti tässä on täysillä mukana ja tähän luottaa. Ihan eritavalla kuin ennen. Ehkä se onkin olemassa, se sellainen side ihmisten välille. Enhä mä niihin oo uskonut, eikä varmaan kukaa muukaa, ei ennen kuin sen on kokenut. Aika paljon se tunne kertoo. Ei kukaan muu voi tuntee tätä näin.

Kyllä mä luottavaisesti meen eteenpäin ja uskon tähän juttuun. Jos jostain syystä käykin jotain niin ei sille mitään voi, mutta ei sitä kyllä tapahdu ilman hyvää syytä. Aina on syynsä. Eikä mikää mee suunnitelmien mukaan tai kivuttomasti. Aina tapahtuu jotain. Kaikkihan nyt näkee nää mun villit sinkkupäivät. Tää tuntuu joltain kohtalon ivalta, mutta hyvältä sellaiselta. En mä tätä vastaan oo ollenkaan. Vaikka ns. ei toivottuun saumaan kaikki on tullut, on ollut ns. väärä heti, niin silti tuntuu et tää on tainnu olla ihan jonkun suunnittelema juttu.

En mä osaa sitä selittää. En mä oikein tiedä, mut uskon et voi tän muutkin ymmärtää. On asioita joita ei voi sanoin sanoa, mutta monet kuitenkin tietää mitä toinen tarkoittaa. On olemassa sanaton ymmärrys ihmisten kesken, vaiettua totuutta. Kukaan ei sano sanaakaan, mut silti ne tietää mitä toinen tarkoittaa. Ne on niitä hetkiä, niitä harvinaisia asioita. Mutta jokainen tietää kun sellainen tulee. Sitä ymmärtää vaikkei pitäisikään. Useammin se kyllä on niin ettei toinen ymmärrä vaikka kuinka kertoo.

Onko rakkautta ensisilmäyksellä?
Onko ikuista rakkautta?
Onko olemassa "se oikea"?
Onko mahdollista tuntea yhteenkuuluvuutta?
Onko tuntea että yhdessä ollaan yksi?

Eihän sitä tiedä.
Voi se ollakin
-tai voipi olla olemati

Ei anneta sen häiritä. Kyllä sen sit tietää myöhemmin. Sitten kun kattoo elämääsä kauempaa, palaa jonnekin historiaan. Sitten joskus näkee millaisen taulun on maalannut elämästään. Mutta antaa kaiken olla kesken juuri tällä hetkellä, okei?