Sitä on tässä sit aika kulunut ihan kivasti. Kesä on ollut miun unelmie kesä todellakin. On ollut töitä, ei siis tarvii ihan perse auki hillua, saa vähä jotain luksusta. Uudet kengät sai ostettua puhkikuluneiden tilalle ja rintsikatkin sai ostettua vihdoin vuoden harkinnan jälkeen ja voi se on luksusta ku ne ei oo kulahtaneet :) Pieniä asioita mutta vihdoinkin on varaa. Nyt on kuukaus eletty leveesti ja koska selvisi ettei miulla olekaan opiskelupaikkaa eikä nyt töitäkään syksyksi niin säästökuuri, säästökuuri.
Hmmmm, tosiaan ei oo opiskelupaikkaa, mut on sit vuosi taas aikaa miettii mikä minusta tulee isona. Ei oo syksyksi suunnitelmii. Mut en minä kuopioonkaan lähe koska se ala ei kiinnosta minua ollenkaan. Kyllä sitä täs keksii taas jotain. Jos tuuri kävis ja töitä sais niin asiat ois mitä loistavimmin, kun ees jotain töitä vähä sais hetkittäin niin ois talous turvatumpi. Voisi sitten muuttaa kaksioonkin, se ois aikas hienoo. Vaikka tää yksiö kyllä riittä meille oikein hyvin, ei oo mitää valittamista, tosiaankin tää on aika kiva.
On vaan sit ne pienet ongelmat et jos toine tahtoo nukkuu niin se rajoittaa toistakin tosi paljo ja antaa vaihtoehdoks oikeestaa vaan sen et tulee viereen nukkumaan. Ja kun toinen herää niin herää sit toinenkin. Ja kun tulee vieraita niin tulee usein vaihdettua huonekalujen järjestystä siten et on vieraidenkin kivempi olla, käytännöllisempi järjestys kahdelle hengelle täällä muuten vallitsee. Mut tuleepa siivottua samalla ku vieraita tulee :)
Olen kyllä nauttinut kesästä ja tuntuu ihan hyvältä oikeastaan jäädä rakkaansa kanssa vielä asumaan vaikka oli odotettu et muutan syksyllä pois, nyt ei niin ainakaan tapahdu. Se tuntuu aika helmeltä, todellakin :) Ja tää aika yhdessä on ollut niin ihanaa ja tosiaan nauttii toisen seurasta. Ei oo ketään toista joka vois korvata Tonin.
Arki toisen kanssa on juhlaa, ja vain siksi että toinen on siinä rinnalla. Eihä se mitää tasapaksuu pilviunelmaa ole. Pienet erimielisyydet kuuluu asiaan, mutta kun kaikesta voi puhua eikä mikään ole yhtään pahasti. Tällaisesta ei voinut ees haaveilla ja nyt mää elän niissä mun unelmissa. Tavallisessa hyvinvoivassa parisuhteessa pienessä yksiössä, en mä ois mistään paremmasta voinu uneksiakaan. Tää riittää, enempi olisi pahasta!