IRC-Galleria

Heh, perheenäiti menee TÖIHIN maanantaina! Alkaa tää arki sit kunnolla tässä. Tuntuupas hyvältä :P On se siivoaminen kivempaa jos ei toinen oo kotona, saa tehdä omalla tavalla, omaan tahtiin. Mut mikäs täs muuten. Tällä viikolla ollut vähä menossa, tai kokoaja on tehnyt jotain. Maanantaina pitkä päivä töissä, eile kaupungilla, huomenna kaupungille, perjantaina ehkä taas johki ja lauantaina on AUPAIR-TREFFIT Frankfurtissa. Ja siis se tarkoittaa taas sitä et yö valvotaan koska suunnitelmissa on yöelämään suuntaus isolla porukalla.

Mittees muuta tänne kuuluisi. Saksassa voidaan hyvin ja arki rullaa. Eikä jouluun ole kuin 10 viikkoa, eli siihen et tuun suomeen on 9 viikkoa. Ikävä on myös Tuomasta, mutta hei rakas tuleekin tänne pian viikoksi. Voisiko parempaa ollakaan. Niin ja luxemburiinkin lähdetään kuunvaihteessa jo (ja majapaikkaa meillei vielä ole). Et aika häviää tässä liian nopeesti.

Tää on tätä mun tuuria, tässä kivan flunssan kourissa juuri tällä viikolla nyt kun huomenna sit vanhemmat ja sisarukset tulee tänne Saksaan vierailulle. Saksakin taitaa näyttää parhaat puolensa kun tän viikon on vaan satanut ja tulee satamaan. Ah kuinka ihanaa tää onkin. Kivahan se ois mennä ja katella paikkoja kun ois ite kunnossa ja ois hyvä ilma. Ehkä tää tästä huomisiltaan paranee kun lähen meidän hotellia metsästää. Alkaa muuten tää julkisilla liikkuminen jo menettää sen uutuuden viehätyksen, nyt se on vaan sitä pakollista pahaa. Tuntuu et koko Saksa on nähty, vaikka enhä mää täällä oo paljoo kierrellyt, tähä vaan on liikaa tottunut matkustelee junalla/linkulla tunnin melkei joka paikkaan. Tää on siis jo aika arkea. Oli ihana siks viettää viime viikonloppu vain kotona täällä, olla itsekseen ja rauhottua. Mutta sit olenkin nyt kipeenä kun ois vähä taas menohaluja. Noh se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys, porukat näkee pienen palan Saksaa kyllä, oli mun kunto mikä vaan.

Muuten oon tullut siihe tulokseen et Wiesbaden on ihana kaupunki, mut Frankfurt, ei en tykkää yhtään. Frankfurtissa kaikki on vain suurta, ei siellä ole mitään erityistä nähtävää. Pah, ei siellä viihdy sillai kun Wiesbadenissa tai Mainzissa. Se vaan on sellai läpimeno paikka, ei siellä osais vaan hengailla. Liikaa ihmisii, liikaa autoi, liikaa taloi, liikaa kauppoi, liikaa kaikkee. Mutta no kuka tulikaan melko pieneltä paikkakunnalta ja tosiaan arvostan sitä et on pienen kylän tyttöjä. Kaupungit ei oo mua varten, voi kun niihin ei tarviis mennä asumaan!

Hmmm kertoisko joku joka tietää Frankfurtin paikat et mikä on nuorten paikka ja missä voi tanssia jne. Meillä olikin katsos taas niin mukava yö Frankfurtissa. Olimme liikkeellä 6 suomalaisen ja 1 brasilialaisen voimin ja Frankfurtin yöelämä yömme meni siihen että yhdet drinkit otimme jossain baarissa ja sitten käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Kysyttiin ihmisiltä ja yritettiin brassin löytämiä paikkoja ettiä osotteiden perusteella xD great siis niin ei me mihkää päästy sit eikä mittään saatu aikaan. Käveltiin vaan. Ja kun ihmisiltä kysyi niin kukaan ei joko tiennyt tai sitten ihmiset neuvoivat ristiin siinä kolmen aikaan yöllä. Onneks aamun ekat lähti itelläni sentään suht aikaseen 5:20, mut toisilla saatto lähtee vasta 7:30 tms. Noh itsekin jouduin sit kävelee 2,5km kotiin ylämäkee, mutta mieluummin olin nukkumas sängyssäni seittämältä kun lähtenyt Frankfurtista yhdeksän aikaan jotta pääsen vikat kilsat bussilla. Tuolla matkalla on sentään kävelytie (saksalaiseen malliin leveyttä ei ole metriäkään, kurveissa muutama kymmenen senttiä) sekä valaistus. Aika autioo kävellä, ihan kun jossain suomessa. Tuntuu et hei leppävirrallakin on viriilimpää kuuden aikaan sunnuntai aamuna kun mitä tuolla pätkällä oli. Tosin hyvä vaan ettei pahemmin autojakaan tullut kun täällä liikkuu enemmän hörhöjä ja kaikkee kun Suomes. Tytöt tartti pelkoo muhu Frankfurtissa, enhä mää herttilei osaa pelätä autioita katuja tai sellasta, varsinkaan kun meitä oli 7 tyttöö.

Mutta siis niin lopputulos meillä oli että joka a) Frankfurtissa ei ole yöelämää tai b) Me vaan ei löydetä sitä iklinä vaikka kilometri sotalla kävellään!

Jeps, mut aika täällä kuluu tässä ihan jees. Vähä kiireitä ja töitä ihan kivasti. Välillä miettii et oisko jossai toises perhees helpompaa. Mun ajasta kun menee melkein kaikki siihen et siivoon taloo ja teen kotitöitä ja lasten kaa oon vain hetken päivässä. Noh se muuttuu kun Helena menee töihin. Tää vaan on niin, et kyl mää tulin Aupairiks ennemminkin lapsii hoitaa kun siivoo. Sitä paitsi välillä tulee noottia vähä ettei kaikki oo niin täydellisesti siivottu, mut herttilei koetan tehdä mahd siistii jälkee, mulla vaan ei oo siivoojan koulutusta, ei tod. Kädet mulla kuolee täällä kun kokoajan saa niitä olla kastelemassa, millo tiskaa, millo pyyhkii pölyi, millo pesee sitä tai tätä, millo laittaa pyykkii, millo moppaa, millo kädet vaan likaantuu jossai.

Viime viikonloppuna tuli muuten käytyy Mainzizza. Mainz oli oikein ihana kaupunki, se on nätti paikka. Siel oli jotkut kansainvälisyys festivaalit tms. Nähtii me ruottin lippu, mut missää sit ei ollukkaa ruottin kojua, olimme pettyneitä. Oisha sitä nyt voinu ruottii mennä sinne mokeltaa xD

Ompas muuten kiva kun sataseni oon jonnekin bittiavaruuteen laittanut. Siis kukahan sitä ei taas osannut saksalaista automaattia käyttää kun ekan kerran koetti nostaa rahaa. Sit nyt sen satasen minkä koetin nostaa, mutten sit osannutkaan oikein suomennella itelleni niitä automaatin juttui niin sain lähetettyy/ladattua johki, en tiedä mihin. Pitää tässä ottaa siitä Helenan avustuksella selvää jossai vaiheessa. Mutta onneks se on vaan 100e, siis se on melkei puolet mun palkasta, mut viime palkaks sain 300 eli kolmas osan siitä hävitin. Mut siis kohta ompi taas palkka päivä ja on tutoa käteistä täs sen verta laatikossa et selviää loistavasti. Parempi ois ollut jos palkan ois käteen saanut, musta se on sillo paremmas turvas ja paremmin on perillä siitä miten paljo rahaa sul on!

Niin ja hei mä olen Frankfurtissa ja täällä tapailen Leppävirran väkee xD No mut mukava sitä on kotipuolen tuttuikin tavata ja muutenkin saada uusia suomalaisia ystäviä. Nyt tiedän kaksi leppävirtalaista täältä Frankfurtin lähellä, et te loputkin tänne eksyneet niin ilmottautukaa xD.

Ihmiset vois sit kuulumisiaan kertoilla mulle myös!

Onhan sitä täällä Saksassa nyt 6 viikkoa oltu, nyt sitten vähän on ikävä. Haluaisi vain saada kuulumisia Suomesta, ihmiset kunnon kuulumisia, kirjoittakaa sähköpostia tai kirjeitä. Täällä alkaa päästä tähän arkeen kiinni, ei ole mitään uutuuden viehätyssä tai kammoksuntaa vessojen pesussa, rutiinit alkaa tulla. Aika kuluu nopeesti, viikot seuraa toisiaan samalla kaavalla. Viikot töitä, tiistaina ja torstaina koulua, viikonloppuna kavereiden kanssa Frankfurtiin tai jonnekin. Hei nyt tytöt oikeesti lähetään sinne Pariisiin, tai jonnekin! Pitää lyödä päivämääriä lukkoon.

Kotona olen 19.12.2008-4.1.2009. Enää 102 päivää lähtöön. Voi mä kaipaan niin Tuomasta, tääl on niin kolkkoo nukkuu itekseen. Odotan noita 15 kokonaista päivääni Suomessa. Sitten taas tänne puoleksi vuodeksi. Täällä kyllä viihdyn ihan hyvin, ja maukukattenikin sit menee armeijaan niin emmää leikkiä kesken jätä.

Joskus sitä kyllä niin vaan kaipaa halausta, suudelmaa ja jotain vähän enemmänkin. Mää kaipaan nyt oikein kovasti. odotan vain tietoa siitä milloin tulet tänne, montako päivää olet viakussa. Tietoa siitä, että tulet ja näemme ennen kuin minä tulen Suomeen. Ja kun minä Suomeen tulen, minä todellakin etsin sinut, halaan ja käperryn viereesi. Ja siinä todellakin olen, paikoillani, lähelläsi.

Ikävä

Ah sunnuntait on mun lempipäiviä. Tänäänkin taas nukuin puolille päivin ja perhe lähti jonnekin kylään. Eli koko talo mun koko päivän, saa vaan olla. Hiljaisuudessa, omassa rauhassa ja joo nörtittäen välillä. Tänään ohjelmassa kyllä varmaan parin CSI: Miamin ekan tuotantokauden jakson kattominen. Voin kokeilla saksalaisia duppauksia, mut eiköhä nuo tuun enkuks katottua ennemmin.

Heh, mää tulin Saksaan luomaa uusia ystävyyssuhteitakin. Noh oon mää paljo suomalaisia kavereita saanut, he kyllä ovat sitä suolaa täällä. Saa puhua kaiken mikä mieltä painaa ja voi vertailla kokemuksia jne. JA no hei, nyt kun mää sit Suomee lähen reissaa niin kai mää nyt jonnekin sohvanurkalle ympäri Suomee pääsen tyttöt teidän luokse? Ihana kun kaikki tulee vähä eripuolilta Suomea. Jos työ ette Saksaa ois tullut niin tuski myö missää muuallakaa ois tavattu!

Jos teitä on joku jossai vaihees vielä Frankfurtiin tai Frankfurt am Mainin lähelle, käymään tai asumaan niin voidaan koettaa tavata. Me ollaan puhuttu et lähdetään vähä täällä kiertelee Saksassa, et jos joku asuu jossai ja on valmis toimimaan meille vaikka oppaana niin sellainenkin ois ihan kiva. Sais ehkä enemmän irti kaupungeista sillä tavalla, eikä tarviis kauheesti käyttää aikaa eksymiseen.

Minäkin jostain vielä unelmoin. Olen aika pöytälaatikkokirjoittaja, runoilija, sanoittaja. Pitkiä juttuja minulta on turha olettaa. Kielioppisäännötkin oon jonnekin jättänyt. Mutta siis rakastan kirjoittamista ja sillä saan itseäni luotua. Mutta mitä hyödyttää teksti pöytälaatikossa? ei mitään.

Ihmiset kun luette tekstejäni, runojani, sanojani. Ajatelkaa ja pliis laittakaa kommenttia. Niin ja siihen unelmaan. Joku päivä haluaisin kuulla sanoitukseni laulussa, jossain räpissä tai mihin vaan te muut ihmiset ootte kykeneviä. Et jos kiinnostaa noihin sanoituksiin tehä jotain niin senkus, kunhan kerrotte siitä minulle. Ainut mitä haluan on, että ihmiset ottavat aivot narikasta ja ajattelevat. Jos edes jonkun silmät aukeavat maailman vääryyksille ja epäkohdille. Jos edes joku oppisi ajattelemaan ja tajuaisi jotain. Valitettavasti kirjoittaminen, runoilu ei kovin suurta yleisöä saa.

Toivon joidenkin lukeneen tämän ja alla olevat tekstikin.

Masennus

miksi minulle huutelet
sinä kaikkea tiedä et
voi sydän vuotaa verta
sanoistasi joka kerta
kuuntele nyt edes hetki
ei elämä ole mikään huviretki
jos hengittäminen on tuskaa
onko pakko lisää satuttaa
tiedän et voi ymmärtää
anna silti yrittää
älä tapa sitä pientä kipinää
joka ruokkii tätä elämää
tuki suusi tämän kerran
muuten olen taivaan herran

haukut vaikka tiedä et
sinä naurat, lusikalla viiltelet
minulla ne arvet ovat ikuiset
käyty läpi on masennukset
terapiat, lääkkeet, osastot suljetut
sinä haistatat mulle vitut

en angstaa, en elämästä nauti
tää paha olo on oikea tauti

minä sinulle toivo en
sitä kaikkea mitä koen
kun valoa katoo eestä
kahlata saa syvästä veestä
suudelma rajan takaa
ei toivoa näy, surulliset silmät tavaa
kun taistellaan hengestä
sanat vie tapin veneestä
hukkuu siihen hiljalleen
osa syy sen huudelleen
et tiennyt sitä suurta voimaa
jonka sanat voivat omistaa
tuki suusi tämän kerran
muuten olen taivaan herran

haukut vaikka tiedä et
sinä naurat, lusikalla viiltelet
minulla ne arvet ovat ikuiset
käyty läpi on masennukset
terapiat, lääkkeet, osastot suljetut
sinä haistatat mulle vitut

en angstaa, en elämästä nauti
tää paha olo on oikea tauti




Eli as you see, tää on tuolla mun tekemässä videossakin. Mun sanoitus tämä siis on. Mutta tästä se on ehkä joillekin helpompi lukea ja hahmottaa.

Yksinäinen

huone täynnä ihmisiä
niin kutsuttuja ystäviä
täällä kuuluu heleä nauru
silti ihminen on kuin tyhjä taulu
eikä toista voi täysin ymmärtää
ei vaikka kuikna yrittää
jotkut kuitenkin kokevat sen
tietävät mitä on olla seurassa yksinäinen

minä olen yksi yksinäinne
keskellä ystävien
tiedän olen tärkeä teille
olette antaneet toivoa minulle
tunne tämä tulee sisältä
vaikka mitä olisi ympärillä

katu täynnä ihmisiä
en näe missään ystäviä
täällä näkyy kiireinen aamu
eikä tänään linja-auto saavu
toisille on mahdoton sitä ymmärtää
se on vain osa elämää
onko onnellinen jos heti saa kaiken
kuolemakin kestää vaan silmänräpyäksen

minä olen yksi yksinäinen
keskellä ystävien
tiedän olen tärkeä teille
olette antaneet toivoa minulle
tunne tämä tulee sisältä
vaikka mitä olisi ympärillä

en näe ystäviä
en tunne välittämistä
on vain mieleni
yksin sisälläni
olla voi yksinäinen
myös keskellä ystävien.

Tuomas, sä tiedät myös että tää on se viimeinen mahdollisuus. Mun tunteet ei koskaan ehtinyt kuolla, mutta yhä minä pelkään miten tässä käy. Sinisilmäisenä uskon kuitenkin, että nyt kun jouduit jo hetkeksi luopumaan ja huomasti välittäväsi, osaat pitää minusta huolta. Minä pidän sinusta myös huolta. Minä välitän sinusta suuresti. Kaukosuhde on vaikea, mutta uskon että se on meidän pelastus. Näemme kuinka oikeasti välitämme. Ja kyllä, sinua minä odotan tänne Saksaan enemmän kuin ketään muuta. Sinua minä kaipaan, mutta sinun tähtesi en Suomeen palaa.

Tiedän, että minulla on paikka sydämessäsi, sydämessä jonne ei mahdu kahta ämmää. Minussakin on paikka sinulle, minä olen valmis antamaan itseni tähtesi vielä kerran rikottavaksi. Me ollaan jo vuosi jaettu, mutta voisin sanoa että suhteemme on vasta alkanut tästä. Me emme lähteneet peliin oikealta pohjalta. Etkä sinä uskaltanut ottaa riskiä ja antautua mukaan. Minä annan sinulle kaikkeni, mutten yritä antaa enempää kuin voin. Tärkein ihminen minulle on minä itse, toivon että sinäkin olet tärkein ihminen itsellesi.

Ei voi rakastaa toista, jos ei ensin osaa arvostaa ja rakastaa itseään. Tee toiselle se mitä haluat itsellesi tehtävän, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Rakasta itseäsi, anna samalla tavalla rakkautta toiselle ja voit saada sitä takaisinkin. Elämää ei saa pelätä, pitää lähteä rohkeasti liikkeelle aina. Ei saa olla tyhmänrohkea, muttei myöskään pidä jäädä maahan alistettuna makaamaan.

Sinua Saksaan odottaen
<3:llä Jenni

Kielikoulua ennen oli hetki aikaa levähtää ja vähä hahmotella jotain paperille. Kyllähän tässä tätä kaipuuta vielä on entistä kohtaan, ei tässä vielä oikein kaikkea ymmärrä, mutta kyl se on ohi menevää, sydän kyllä paikkaantuu. Helpompi kyllä olla ihan sinkkuna oikeesti Saksassa, siinä on muutama kilometri liikaa välimatkaa.

Mutta tällaisia tällä kertaa

~~~~~~******~~~~~~*****~~~~~~*****~~~~~~

Vaikka kuinka sen tiesi
vaikka sen ymmärtää
vaikka koettaa unohtaa

Eivät tunteet kuole
eikä säästy kyyneliltä
ei järjen ääni riitä

Kun on syvällä sisällä reikä
kun elämästä puuttuu pala
kun joutuu luopumaan

~~~~~~~*****~~~~~~*****~~~~~~*****~~~~~~

Joskus, jossain
tiedän sen
näen vaivan tuloksen.
Tänään, täällä
näet sen
elän hetken jokaisen!