Hei huomatkaas ehdimpäs koneelle vielä tänäänkin. Niin ja pitäisi katsoa et monelta sitä onkaan sunnutai-iltana kotona x) Jeps kahen tunnin päästä toivottavasti olen kävelemässä kohti Niedernhausenia ja sormet ristissä toivoen että juna kulkee. Tosin en oo ainut meidän 8 hengen porukasta joka sillä junalla ois menossa. Kunhan vain olen ajoissa asemalla (voi jömö jos sataa vettä!) et lähen mieluusti heti kun mahdollista kävelee. En luota että nää vois heittää ja parempi vaan juosta jaloista poikkeen. Pääseepähä vähä rentoutuu viikonlopuks, jotta jaksaa taas maanantaina paahtaa hommia!
Mutta niih, tänään no varmaan oisin kerennyt iha normaalilla rytmillä tehä hommat ja saanu keittiönkin siistiks siihen vähä yli yhtee. Tosin lasten kanssa kun kaikki on mahdollista niin tänää sovellettiin. "Työajasta" joudun puol tunti/tunnin napsasee (eilen tein pidemmän päivän, ei rouva varmaa sitä huomannut) niin se on just se hetki mikä menis keittiössä sen siistimiseen. Noh piti sit tehdä tän päivän ruoka tässä aikaisemmin, itse söinkin jo (tosi aikaiseen siis tein, mutta sama se tekeekö sen reilusti ajoissa vai juoksu jalkaa). Meillä kun halusi tuo hostmama että laitan kaikille annokset valmiiks (myös hälle ja hostisälle) ihan vaan siis siksi että minä olen se joka sen tyhjän jauhelihakastike pannun ja spagetti kattilan pesen xD Siis en voi enää kun nauraa tälle tilanteelleni.
Työt ei tapa, vaikka aika paljon sitä on ja se on just sitä kodin paskaduunia, siivoojana leikkimistä. Huvittavalta tää alkaa jo tuntua et näillä on minut täällä siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Eivät varmaan selviäis ilman minua, siis eivät selviäisi normaalista arjesta. Tänäänkin hostmama valitteli että päivä menee lennossa. Eka se tulee töistä, sit tänään on Emilian tanssi, Dominikin logopedi ja sit Halloween kekkerit jne et ovat seittämältä kotona (huomatkaa että lasten pitäisi nukkua puoli kasilta). Voih sellasta se lapsi perheen arki vähän on, ei se niin ihmeellistä ole. Huomennakin heillä on kokopäivä hommia kun tulee puita (onneksi lähden luxiin, muutenha mä joutuisin nyt auttaa vaikka on lauantai, sai jo viime lauantaina hostmama tarpeeks töistä kun perheellä puita kokos. Meillä puiden teko tarkoittaa isompaa hommaa, mutta no vaikeeha se hommia on tehä vissiin hälle vain). Vähänkö kyllä nautin sanoa viime lauantaina sen etten mä voi auttaa puitten kanssa kun oon luxissa :)
Täällä on mulla pieniä omaa mieltä kohottavia hetkiä ollut nyt muutenkin. Kun tuli tässä eräs ilta valittavaan sävyyn hostmama sanomaan et "Huomenna teet sit ne ruokailupöydän tuolit kun et varmaan tänään sitä hoksannut." (siis niiden pyyhkiminen oli kyseessä) Voih olipa ihana sanoa et olen minä ne tehnyt, se lika vaan ei lähe. Näytin sen jo tuolle hostisälle ja se sanoi hommaavansa aineet. Heh vähä näytti hetken lyödyltä. Sorry ei oo mun vika et lapset likaa valkoiset keinonahkaiset ruokailuryhmän tuolit ja ette ite koeta tuoretta likaa ottaa heti vaan annatte sen oottaa seuraavaan päivään kehottaen minua pyyhkimään ja kattomaan niitä tahroja. Niin ja minähän sitten tiedänkin millä aineella mikäkin lika irtoaa, siivooja oli ammattini juu ja teillä oli kaikki tarvittavat aineet, varmasti.
Ainiin ja koetas saada jostain juteltua kun hostmaman ja mun huumori ei kohtaa. Sanoin aamupala pöydässä nauravaan sävyyn et: "Sä kyllä kokoot leipäs aina ihan väärin." Tuli töykee vastaus: "Et mites tää muka pitää tehä!" Okei isku tuli vastaan ja siinä sit aloin selittää miten leivän oikeaoppinen kokoaminen aina aiheuttaa meilläpäin pöytäkeskustelua. En saanut tarkoitettua sanomaani siten, että oisimme päässeet keskustelemaan mistään. Selitin vaa et se on sellai aihe ollut monesti isosten kanssa ainakin mistä on leirillä monet aamut puhuttu. Kysehän on siitä onko makkara ja juusto missä.
Oikeestaa tuosta leivänkokoamisesta tänään mietinkin, että kyllä ihmiset aika omiin tapoihinsa uskoo ja kaavoihin kangistuu. En mää osaa leipää syödä hyvin jos juusto ei oo päällimmäisenä. Silloin leipä pysyy parhaiten koossa, ja juustosta on mukavin pitää kiinni parilla sormella kun haukkasee. Ja jokainen tuntuu kokoavan leivän aina samalla kaavalla, hostmamalla ainakin tänään tuli tuhinaa itekseen kun se meinas laittaa juuston ja makkaran väärinpäin leivän pohjalle, siinä syy miksi naurahdin leivän kokoamisesta. Taidan tästä etiäpäin koettaa pitää suuni supussa, ku ei meillä onnistu tuo yhteisen läpän heittäminen jne. Tainnut saksalainen kulttuuri jo päätä sen verta kangistaa et suora sanominen ironisestikaan ei saa toivottua vastaan ottoa kun toinen ei ymmärrä sitä. Paha tää suomalainen suorasukaisuus. Mutta juu, kahdesti olen jo kauan miettinyt et mitä voin sanoa, taidan alkaa miettimään asiaa kolmannen kerran. Ja no kaikki riippuu tuosta hostmaman fiiliksestäkin et miten se suhtautuu asiaan.
Kolme kuukautta takana, yhdeksän edessä. Kyl taidan täs perhees ihan pysyä, täältä löytyy niin paljon hyviä puolia eikä koskaa voi tietää mihkä joutuu. Ja töissähä mä täällä olen ja maailmaa näkemässä, ehkä vähän kieltä oppimassa. Omaa elämääni elän, tosin tuo hostmama tuntuu vähä koettavan vaikuttaa mun valintoihin ja elämään. Mulla on kuitenkin mun tie, eikä se mulle niin paha ongelma ole vaikka ei kieli täydellisesti tarttuis. Isompi asia minulle ainakin on että saa olla poissa Suomesta ja näkee maailmaa, sekä luo uusia kontakteja sama se tulevatko ihmiset Suomesta vai toiselta puolelta maailmaa.
Mut nyt pittää kattoo vähä juna-aikatauluja ja tarkastaa reppu, sekä pestä oma vessa ja sillein.
