sataa sataa yhtenà à n... mun valkoisista bootseista meni heti ensiaskeleilla vesi là pi, joten loppumatkan santa croceen ja takaisin kà velinki sitte mà rin sukin, vettà kengà ssà . eikòs se oo joku lasten leikkikin? muistan hà mà rà sti jostain traumaattisilta ala-astevuosilta tonnimisen leikin.
muutama pà ivà sitte tajusin jotenki tosi kipeà sti ettà mun aika tà à llà on loppumassa. tuntuu absurdilta sanoa noin, onhan tà ssà vielà kaks kokonaista kuukautta aikaa, mutta kun kuukausia rytmittà à muutama pitkà reissu, tuntuu ettà aika loppuu ihan kà siin. rahat loppu jo kà siin. tà llà hetkellà tuntuu ettà oon niin tottunu elà mà à ni (erityisesti elà mà nrytmiini) tà à llà , ettà en osaa kuvitella itseà ni mihinkà à n muualle. kipeimmà ltà tuntuu ajatella, ettà tà à ltà saatujen ystà vien kanssa suhde muuttuu aika paljon kun kaikki palaa omiin maihinsa. ja vaikka sitte tavataan myòhemmin uudelleen, mikà à n ei oo enà à samalla tavalla. venetsia on kulissi, joka on và lttà mà tòn tà lle nà ytelmà lle.
oon kuunnellu viime pà ivinà paljon bnh:n kauas tà à ltà -biisià . aluksi sanoitukset hà iritsi tosi paljon, koska pidin aikaisemmista lyriikoista enemmà n ja nà à levylle pà à tyneet tuntuu và hà n...latteilta. mut kaikkee ei voi saada, melodia sentà à n sà ilyi samana. ;)
kymmenen pà ivà n pà à stà oon suomessa. kaukana tà à ltà .