IRC-Galleria

top 3 musiikki:

- alicia keys: if i ain't got you
- telepopmusic: breathe
- eräältä kämppikseltä vohkittu epämääräistä musaa sisältävä buddha bar -kokoelma


top 3 ilonaiheet:

- netti omassa huoneessa
- aurinkoinen päivä
- huonetoveri karkaa porukoilleen neljäksi päiväksi


top 3 syömiset:

- erittäin vahva kahvi
- maito ja muromysli
- geisha-suklaa


top 3 seuralaiset:

- ipod
- pieni vihreä lelusammakko brian
- tenttikirja


top 3 ahdistukset:

- pankkitilin saldo
- maanantain tentti manuel de fallasta ja espanjan modernismista maailmansotien aikana
- sosiaalisen piirin sotkuiset ihmissuhteet

tänään mun ihmeellä on nimi: francesco. tämä japania opiskeleva ironista huumoria viljelevä italiaano päätti vihdoin noin viisitoista minuuttia sitten vihdoin vilkaista mun nettiä, joka ei oo toiminu sitten maaliskuun. tuumasta toimeen: francesco asteli mun huoneeseen, istahti mun työtuoliin ja avas lähiverkkoyhteysasetukset. "tää on suomeksi, voi tulla vähän kinkkistä...", tokaisi tuo italian lahja tietoverkkoyhteiskunnalle. kinkkistä tai ei, yhtäkään virhelyöntiä ei tullu eikä yhtäkään turhaa ikkunaa avautunu. meni ehkä minuutti, ja ip-osoitteet oli näpytelty oikealle paikalle. ei muuta kuin netti auki ja surffaamaan. kiittelin vuolaasti myhäilevää francescoa. on se niin rankkaa olla nero... ;)

tästä kaikesta kumpuaa yksi kysymys: jos tää koko nettirumba oli näin nopea ja suorastaan naurettavan helppo operaatio, niin miks maailmassa sitä piti odottaa kaks kuukautta!? elämän suuria kysymyksiä...

tosin tässä nettieuforiassa kaikki koettu tuska lakastuu pois, ja voin taas addiktoitua ja erakoitua kaikessa rauhassa! jeah!! :D

helsinki:

- kodittomuus
- sateiset ja tuuliset sààt
- yrmeàt suomalaiset
+ ystàvàt
+ kampin keskus
+ vihreà luonto
+ suomalainen ruoka (ruisleipà, halpa muromysli...)
+ helvi


venetsia:

- turistit
- kivikova tyyny
- kàmppikset
+ avuliaat italialaiset
+ vaporettomatka lentokentàltà kotiin
+ flyygeli
+ ipodien biisien laulaminen kauppamatkalla
+ kàmppikset

viikko meni liian nopeasti. huomenna ristiäiset, sunnuntaina klo 7.50 lähtee lento takaisin venetsiaan. koko ajan on apea olo, tuntuu että oon jatkuvasti väärässä paikassa... en tiedä mitä haluan, missä tai miten. onneksi alicia keys tietää.

Some people live for the fortune
Some people live just for the fame
Some people live for the power yeah
Some people live just to play the game
Some people think that the physical things
Define what's within
I've been there before
But that life's a bore
So full of the superficial

Some people want it all
But I don't want nothing at all
If it ain't you baby
If I ain't got you baby
Some people want diamond rings
Some just want everything
But everything means nothing
If I ain't got you

kutsukaa vaan mua yli-innokkaaks, mutta mà aloitin pakkaamisen tànààn. :) tosin kàytànnòssà se tarkoittaa sità, ettà siirsin pari kirjaa hyllyltà pòydàlle, plàràilin vàhàn papereita ja tulostin lentoliput. tànààn ostan parit tuliaiset, huomenna nukun (on tiedossa taas lost-maraton ens yònà...) ja keskiviikkona aloitan pakkaamisen. jeah!! 8)

kàvin bolognassa pari pàivàà sitte. ihastuin erityisesti kaarikàytàviin kàvelykatujen pààllà, maailman paras keksintò jos sataa vettà tai lunta! illan tullen joka toisella bolognalaisella neitosella oli minihame tai -shortsit ja bootsit. istuttiin veran kanssa kaks tuntia kahvilan terassilla vaan katselemassa ihmisià ja nauttimassa òisestà kaupungista.

ostin bolognan torilta...niin. liikaa kaikkea. :D oon tullu tulokseen, ettà kàrsin shoppailumaniasta, erityisesti tààllà kun en oikeastaan tee mitààn. shoppailu tàyttàà pàivià kàtevàsti, ja keventàà kukkaroa kummasti....

ostin bolognan torilta siis muun muassa ison lentolaukun, semmosen peràssà vedettàvàn. ihan kàtevyyden multihuipentuma!! :) onnesta soikeena sitte vetelin sità ensin ympàri bolognaa, sitte junaan, ja lopulta venetsiassa kaikkien siltojen yli kotiin. ja siinà sateessa kàppàillessà onnistuin tietysti rullaamaan laukkuni valtavaan kasaan koiranpaskaa. oh the pain!! sitte oli pakko yrittàà osua kaikkiin mahdollisiin lammikoihinkin, jotta se paska liukenis takaisin katuun, mutta koska paskakasa oli ollu tosi massiivinen, se ei niin vain irronnutkaan. lopputulos: seison sateessa mun kotioven edessà ja hinkkaan nenàliinalla kassinpohjasta keltaista paskaa pois. ;)

sataa sataa yhtenààn... mun valkoisista bootseista meni heti ensiaskeleilla vesi làpi, joten loppumatkan santa croceen ja takaisin kàvelinki sitte màrin sukin, vettà kengàssà. eikòs se oo joku lasten leikkikin? muistan hàmàràsti jostain traumaattisilta ala-astevuosilta tonnimisen leikin.

muutama pàivà sitte tajusin jotenki tosi kipeàsti ettà mun aika tààllà on loppumassa. tuntuu absurdilta sanoa noin, onhan tàssà vielà kaks kokonaista kuukautta aikaa, mutta kun kuukausia rytmittàà muutama pitkà reissu, tuntuu ettà aika loppuu ihan kàsiin. rahat loppu jo kàsiin. tàllà hetkellà tuntuu ettà oon niin tottunu elàmààni (erityisesti elàmànrytmiini) tààllà, ettà en osaa kuvitella itseàni mihinkààn muualle. kipeimmàltà tuntuu ajatella, ettà tààltà saatujen ystàvien kanssa suhde muuttuu aika paljon kun kaikki palaa omiin maihinsa. ja vaikka sitte tavataan myòhemmin uudelleen, mikààn ei oo enàà samalla tavalla. venetsia on kulissi, joka on vàlttàmàtòn tàlle nàytelmàlle.

oon kuunnellu viime pàivinà paljon bnh:n kauas tààltà -biisià. aluksi sanoitukset hàiritsi tosi paljon, koska pidin aikaisemmista lyriikoista enemmàn ja nàà levylle pààtyneet tuntuu vàhàn...latteilta. mut kaikkee ei voi saada, melodia sentààn sàilyi samana. ;)

kymmenen pàivàn pààstà oon suomessa. kaukana tààltà.

makasin tànààn monta tuntia venetsian ainoassa puistossa (jonka nimi on giardini - puutarha, hupaisaa... ;) auringossa. yritin kovasti ruskettua, mutta jostain syystà sekà mun iho ettà aurinko oli eri mieltà. koko pàivàn ehdoton kohokohta oli, kun pyyhkeen pààllà loikoessa olin saavuttamassa jonkinasteista musiikkiekstaasin (kiitos ipodille) ja puoliunen vàlistà euforiaa, ja havahduin siihen, ettà joku taputtaa mua otsalle. pap, pap, pap. avasin silmàt àllistyneenà, ja suoraan mun naaman ylàpuolella oli noin kaksivuotiaan enkelikiharaisen italialaispojan riemastunut ilme. "scusami scusami scusami!!", kiirehti ylisosiaalisen pikkupojan isà paikalle. totesin ettà eipà tàssà mitààn hàmminkià. :) kuulin vastahakoista taaperoa pois raahaavan isàn sanovan tuskastuneena jàlkikasvulleen "lascia ragazza in pace! - jàtà tyttò rauhaan!". nàyttàà siltà, ettà gigoloksi ei siis tulla, sellaiseksi synnytààn. ;)

toistaiseksi ehdottomaksi kesàmusiikin ykkòseksi on noussu bebel gilberto. bossanova ja aurinkoinen lauantai - voiko tàstà enàà elàmà tulla helpommaksi?

tulin aamulla prahasta. tulomatka, kuten menomatkakin, kesti 14 tuntia, mutta yòjunassa aika ei tuntunut niin pitkàltà. junamatkan mielenkiintoa lisàsi kaksi amerikkalaista hyttitoveria, molemmat armeijassa tààllà jossain padovan ja fiesolen làhimaastossa. kundisotilaalla oli kotona kunnon asearsenaali (ja taskussa kaksi veistà), muijasotilaalla taas mielenkiintoisia ajatuksia muun muassa ku klux klanista. rrrrright...

praha itsessààn oli kaunis - tottakai. oikeastaan kaikista kauniista kaupungeista praha on ensimmàinen jossa oikeasti voisin kuvitella asuvani: joukkoliikenne ja muuta palvelut toimii, kaupunki on erittàin esteettinen niin luontonsa kuin arkkitehtuurinsakin puolesta, turistien mààrà ei oo hàiritsevà, praha on halpa ja maantieteelliseltà sijainniltaan loistava. ainoat ongelmat olis valuutta ja kieli, josta ei tajua kerrassaan mitààn. vappu prahassa oli kylmà kuin suomessa ikààn. kàveltiin pitkin òisià katuja hampaat kalisten ja poikettiin kaksi kertaa kahvilla jotta saatais sekà aivot ettà jalat toimimaan.

huonosti nukuttujen òiden jàlkeen paluu venetsiaan oli....ankea. ei puhettakaan koti-ikàvàstà, ja kun pààsin omaan huoneeseen ja aloin purkaa rinkkaa, teki mieli painella uudelleen rautatieasemalle ja ostaa lippu takaisin. ruoho on aina vihreàmpàà aidan tuolla puolen (ja tàssà tapauksessa se kyllà pitàà tàysin paikkaansa, venetsiassa kun tuota ruohoa on aika hintsusti), ja arkeenpaluu ottaa aikansa. elàmàn suuria totuuksia, jeah! ;)

istun aulassa tietokoneella hoitamassa maileja. pitàisi hoitaa paljon muutakin, mutten taida jaksaa. sain vihdoin farkut peseytymààn, olin kytànny pesukoneen vapautumista jo toista pàivàà. keittiòstà kaikuu giacomon nauru mutta muuten on hiljaista. taivas viskoo vettà harvakseltaan, tuntuu kuin koko kaupunki odottaisi jotain....

jossain on ikkuna auki. viileà tuulenhenkàys tuntuu jatkuvana viimana paljaissa kàsivarsissa, en kuitenkaan jaksa hakea huoneesta pitkàhihaista. laiskuus on vàlillà niin vapauttavaa. massimiliano kàvelee ohi ja huikkaa iloisesti ciao:n. kàànnàn pààtà hiukan ja hymyillen toistan tervehdyksen.

pààssà soi gloria estefanin hoy: "sinà olet pohjoiseni, olet etelàni, huomenna nàen sinut uudelleen..." ajatuksissa pyòrii pakkaaminen, huomenna illalla edessà on 14h junamatka prahaan, mitàhàn ihmettà sità tekis koko matkan...? kuuntelen varmaan ipodia kunnes silmàt kààntyy nurin. ;)

asako ja giacomo saapuu aulaan sààtàmààn làppàrillà. kuuluu italiankielistà kinastelua, kumpikaan ei sano mulle mitààn.

eilen oli bileet, tànààn on bileet, prahassa on bileet ja kun tuun takaisin, on taas bileet. sen jàlkeen en kyllà poistu kotoa moneen pàivààn, piilottelen jossain peiton alla kunnes huonekaveri epàilee ettà oon sairas ja làhtee maalle maanpakoon.

olispa jo toukokuu........

kàvin veronassa, jota oli tituleerattu "yhdeksi italian kauneimmista kaupungeista", kuten làhes kaikkia muitakin kaupunkeja. alkaa vàhitellen tuntua, ettà italiassa ei muita ookaan kuin yksià kauneimmista kaupungeista. ;) se, mikà veronassa oli absurdia, oli romeon ja julian ympàrillà leijuva hypetys. kàvin julian haudalla, sekà julian kotona, joka pursui turisteja. vain italialaiset osaa rahastaa naisella, jota ei oikeasti oo edes ollu olemassa!! :D

verona oli vàhàn vàljempààn rakennettu kuin firenze, muuten suhteellisen samanlainen. joki ja vanhoja taloja. tosin veronan talot ei ollu niin vanhoja eikà niità ollu yhtà paljon kuin firenzessà, ja elàmà muutenki vaikutti normaalimmalta veronassa. jos pitàis valita kaupunki italiasta mihin muuttaisin, saattaisin valita veronan. siellà yksi joenvarsikatu puineen ja autojen parkkipaikkoineen toi niin elàvàsti mieleen tòòlòn, ettà jos vàhàn yritti, saattoi hetkisen kuvitella olevansa taas helsingissà.