IRC-Galleria

jeah!! musta tuntuu etta ma oon tavannu mafia-henkilon, taalta tullaan corleonet!! =) kyseinen onni tapahtui junassa valilla venezia-rooma, kun sattuneista syista jouduin kahden armeijanuorukaisen viereen istumaan (alunperin matkustin siis kaytavan toisella puolella, mutta amerikkalaisen perheen isa nillitti niin antaumuksella omista paikoistaan, etta ma matkustussovun sailyttamiseksi suostuin vaihtamaan toiselle puolelle kaytavaa). siina sitte jotani jutusteltiin, kun kavi ilmi etta se fiksummalta vaikuttanu nuorukainen oli kotoisin sisiliasta. ja samaan syssyyn se vahemman-fiksu sitte paljasti, etta "kaikki tuntee ton palermossa, se auttaa ihmisia. aiemmin se oli koyha, mut nyt se on rikas..." ja kun tohon kommenttiin viela yhdistaa sen fiksumman kaverin ilmeen, joka oli sekoitus vaivaantuneisuutta ja semmosta "nyt-turpa-kiinni-urpo"-ilmetta, mun mielikuvitus tietysti tanssi salsaa!!

perilla roomassa eksyin kavellessani b&b:hen. soitin kaksi kertaa b&b:n pitajallekin, joka oli liikkeella moottoripyorallaan. "ma tuun hakee sut, oota siella missa nyt oot", kuului ohje, ja minahan odotin. eika kauaakaan, kun kiipesin rinkka selassa moottoripyoran taakse. :) yhdessa kadunkulmassa taa ajaja sitte otti kyparan paastaan ja sammutti pyorasta virran. "talla kadulla ei saa ajaa moottoripyoralla nain myohaan, naatko, tuolla on poliisi. mut jos meilla ei oo kyparia ja me vaan rullataan talla pyoralla eteenpain, ne ei voi sanoa mitaan. taahan on kuin polkupyora!", selosti motoristini innoissaan. ja tosiaan, puolen korttelin kevyen rollailun jalkeen matkaa voitiin taas jatkaa normaalisti. voi etta ma rakastan italiaa!! :D

viime aikojen keskusteluista poikineita ajatuksia:

jos kaikki kuitenki pohjimmiltaan etsii rakkautta, miten maailmassa voi olla mahdollista että sitä ei osaa ottaa vastaan? oravanpyörä "ehkä jotain muuta, tää ei ihan oo sitä mitä haen" tuntuu olevan houkutteleva: ei ainakaan tarvii sitoutua ja ottaa vastuuta, kunhan vaan hengaa messissä kunnes menee fiilikset tai löytyy jotain uutta kiehtovaa. "i love the way you smile at me".

tuntuu, että koska postmodernissa ajassa sanat on menettäny yhteiset, absoluuttiset merkityksensä ja jokainen on vapaa määrittelemään käyttämänsä sanat miten tahtoo, ihmiset ei enää puhu yhteistä kieltä. hämmentävää miten erilainen sisältö voi olla esimerkiksi sanalla rakkaus. jos itse määrittelee sen täysin erilailla kuin rakkauden kohde, voiko luottamusta löytyä?

on surullista, kuinka hauras erityisyys (speciality) on. mitä erityisemmäksi joku koetaan, sitä suurempi on pudotus ja karvaampi pettymys jos luottamus rakoilee. "miten onni korjataan, paremmaksi paikataan?"


"I brought you something close to me,
Left for something you see though you're here.
You haunt my dreams
ThereÂ’s nothing to do but believe,
Just Believe.
Just Breathe.

I'm used to it by now"

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. erään teleoperaattorin asiakaspalvelussa
2. uusasiakashankinta
3. siivous
4. nurmikon leikkuuta


Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. venezia: cannaregio
2. helsinki: kamppi
3. vantaa: rajakylä
4. kaarina: sorro


Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. lost
2. italian mtv
3. muuta en tällä hetkellä katokaan... :P
4.


Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. helsinki
2. firenze
3. pariisi
4. istanbul


Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin (lähes)

1. www.helsinki.fi/webmail
2. irc-galleria.net
3. www.hs.fi
4. www.190.it


Neljä lemppariruokaani:

jos laitan neljä ruoka-ainetta kun noita ruokia on vähän vaikea listata... ;)

1. muromysli
2. balsamiviinietikka
3. sipuli
4. pesto


Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

tää on kysymys, johon mä en osaa vastata. toisaalta tuntuu että vastaus olis "missä tahansa muualla", mut toisaalta oon yrittäny opetella ottamaan päivän kerrallaan ja olemaan siellä missä millonki oon. eli siltä kantilta katsottuna vastaus on "en missään muualla". mutta toisaalta jos ottaa huomioon kellonajan ja viimeaikaisen tenttiahdistuksen (jota hoidan luovasti internetissä!), voisi vastaukset olla myös "sängyssä", "lomalla" tai "omassa päänsisäisessä maailmassa". tossa olikin viis vastausta, joten niistä saa valita. :)


Neljä ystävää, jotka haastan vastaamaan:

1. ubuntu
2. hippou
3. bettie
4. greegory

Sinut on poimittu miljoonien joukosta! Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi

top 3 musiikki:

- alicia keys: if i ain't got you
- telepopmusic: breathe
- eräältä kämppikseltä vohkittu epämääräistä musaa sisältävä buddha bar -kokoelma


top 3 ilonaiheet:

- netti omassa huoneessa
- aurinkoinen päivä
- huonetoveri karkaa porukoilleen neljäksi päiväksi


top 3 syömiset:

- erittäin vahva kahvi
- maito ja muromysli
- geisha-suklaa


top 3 seuralaiset:

- ipod
- pieni vihreä lelusammakko brian
- tenttikirja


top 3 ahdistukset:

- pankkitilin saldo
- maanantain tentti manuel de fallasta ja espanjan modernismista maailmansotien aikana
- sosiaalisen piirin sotkuiset ihmissuhteet

tänään mun ihmeellä on nimi: francesco. tämä japania opiskeleva ironista huumoria viljelevä italiaano päätti vihdoin noin viisitoista minuuttia sitten vihdoin vilkaista mun nettiä, joka ei oo toiminu sitten maaliskuun. tuumasta toimeen: francesco asteli mun huoneeseen, istahti mun työtuoliin ja avas lähiverkkoyhteysasetukset. "tää on suomeksi, voi tulla vähän kinkkistä...", tokaisi tuo italian lahja tietoverkkoyhteiskunnalle. kinkkistä tai ei, yhtäkään virhelyöntiä ei tullu eikä yhtäkään turhaa ikkunaa avautunu. meni ehkä minuutti, ja ip-osoitteet oli näpytelty oikealle paikalle. ei muuta kuin netti auki ja surffaamaan. kiittelin vuolaasti myhäilevää francescoa. on se niin rankkaa olla nero... ;)

tästä kaikesta kumpuaa yksi kysymys: jos tää koko nettirumba oli näin nopea ja suorastaan naurettavan helppo operaatio, niin miks maailmassa sitä piti odottaa kaks kuukautta!? elämän suuria kysymyksiä...

tosin tässä nettieuforiassa kaikki koettu tuska lakastuu pois, ja voin taas addiktoitua ja erakoitua kaikessa rauhassa! jeah!! :D

helsinki:

- kodittomuus
- sateiset ja tuuliset sààt
- yrmeàt suomalaiset
+ ystàvàt
+ kampin keskus
+ vihreà luonto
+ suomalainen ruoka (ruisleipà, halpa muromysli...)
+ helvi


venetsia:

- turistit
- kivikova tyyny
- kàmppikset
+ avuliaat italialaiset
+ vaporettomatka lentokentàltà kotiin
+ flyygeli
+ ipodien biisien laulaminen kauppamatkalla
+ kàmppikset

viikko meni liian nopeasti. huomenna ristiäiset, sunnuntaina klo 7.50 lähtee lento takaisin venetsiaan. koko ajan on apea olo, tuntuu että oon jatkuvasti väärässä paikassa... en tiedä mitä haluan, missä tai miten. onneksi alicia keys tietää.

Some people live for the fortune
Some people live just for the fame
Some people live for the power yeah
Some people live just to play the game
Some people think that the physical things
Define what's within
I've been there before
But that life's a bore
So full of the superficial

Some people want it all
But I don't want nothing at all
If it ain't you baby
If I ain't got you baby
Some people want diamond rings
Some just want everything
But everything means nothing
If I ain't got you

kutsukaa vaan mua yli-innokkaaks, mutta mà aloitin pakkaamisen tànààn. :) tosin kàytànnòssà se tarkoittaa sità, ettà siirsin pari kirjaa hyllyltà pòydàlle, plàràilin vàhàn papereita ja tulostin lentoliput. tànààn ostan parit tuliaiset, huomenna nukun (on tiedossa taas lost-maraton ens yònà...) ja keskiviikkona aloitan pakkaamisen. jeah!! 8)

kàvin bolognassa pari pàivàà sitte. ihastuin erityisesti kaarikàytàviin kàvelykatujen pààllà, maailman paras keksintò jos sataa vettà tai lunta! illan tullen joka toisella bolognalaisella neitosella oli minihame tai -shortsit ja bootsit. istuttiin veran kanssa kaks tuntia kahvilan terassilla vaan katselemassa ihmisià ja nauttimassa òisestà kaupungista.

ostin bolognan torilta...niin. liikaa kaikkea. :D oon tullu tulokseen, ettà kàrsin shoppailumaniasta, erityisesti tààllà kun en oikeastaan tee mitààn. shoppailu tàyttàà pàivià kàtevàsti, ja keventàà kukkaroa kummasti....

ostin bolognan torilta siis muun muassa ison lentolaukun, semmosen peràssà vedettàvàn. ihan kàtevyyden multihuipentuma!! :) onnesta soikeena sitte vetelin sità ensin ympàri bolognaa, sitte junaan, ja lopulta venetsiassa kaikkien siltojen yli kotiin. ja siinà sateessa kàppàillessà onnistuin tietysti rullaamaan laukkuni valtavaan kasaan koiranpaskaa. oh the pain!! sitte oli pakko yrittàà osua kaikkiin mahdollisiin lammikoihinkin, jotta se paska liukenis takaisin katuun, mutta koska paskakasa oli ollu tosi massiivinen, se ei niin vain irronnutkaan. lopputulos: seison sateessa mun kotioven edessà ja hinkkaan nenàliinalla kassinpohjasta keltaista paskaa pois. ;)

sataa sataa yhtenààn... mun valkoisista bootseista meni heti ensiaskeleilla vesi làpi, joten loppumatkan santa croceen ja takaisin kàvelinki sitte màrin sukin, vettà kengàssà. eikòs se oo joku lasten leikkikin? muistan hàmàràsti jostain traumaattisilta ala-astevuosilta tonnimisen leikin.

muutama pàivà sitte tajusin jotenki tosi kipeàsti ettà mun aika tààllà on loppumassa. tuntuu absurdilta sanoa noin, onhan tàssà vielà kaks kokonaista kuukautta aikaa, mutta kun kuukausia rytmittàà muutama pitkà reissu, tuntuu ettà aika loppuu ihan kàsiin. rahat loppu jo kàsiin. tàllà hetkellà tuntuu ettà oon niin tottunu elàmààni (erityisesti elàmànrytmiini) tààllà, ettà en osaa kuvitella itseàni mihinkààn muualle. kipeimmàltà tuntuu ajatella, ettà tààltà saatujen ystàvien kanssa suhde muuttuu aika paljon kun kaikki palaa omiin maihinsa. ja vaikka sitte tavataan myòhemmin uudelleen, mikààn ei oo enàà samalla tavalla. venetsia on kulissi, joka on vàlttàmàtòn tàlle nàytelmàlle.

oon kuunnellu viime pàivinà paljon bnh:n kauas tààltà -biisià. aluksi sanoitukset hàiritsi tosi paljon, koska pidin aikaisemmista lyriikoista enemmàn ja nàà levylle pààtyneet tuntuu vàhàn...latteilta. mut kaikkee ei voi saada, melodia sentààn sàilyi samana. ;)

kymmenen pàivàn pààstà oon suomessa. kaukana tààltà.

makasin tànààn monta tuntia venetsian ainoassa puistossa (jonka nimi on giardini - puutarha, hupaisaa... ;) auringossa. yritin kovasti ruskettua, mutta jostain syystà sekà mun iho ettà aurinko oli eri mieltà. koko pàivàn ehdoton kohokohta oli, kun pyyhkeen pààllà loikoessa olin saavuttamassa jonkinasteista musiikkiekstaasin (kiitos ipodille) ja puoliunen vàlistà euforiaa, ja havahduin siihen, ettà joku taputtaa mua otsalle. pap, pap, pap. avasin silmàt àllistyneenà, ja suoraan mun naaman ylàpuolella oli noin kaksivuotiaan enkelikiharaisen italialaispojan riemastunut ilme. "scusami scusami scusami!!", kiirehti ylisosiaalisen pikkupojan isà paikalle. totesin ettà eipà tàssà mitààn hàmminkià. :) kuulin vastahakoista taaperoa pois raahaavan isàn sanovan tuskastuneena jàlkikasvulleen "lascia ragazza in pace! - jàtà tyttò rauhaan!". nàyttàà siltà, ettà gigoloksi ei siis tulla, sellaiseksi synnytààn. ;)

toistaiseksi ehdottomaksi kesàmusiikin ykkòseksi on noussu bebel gilberto. bossanova ja aurinkoinen lauantai - voiko tàstà enàà elàmà tulla helpommaksi?