Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Kolme uutta kuvaa 24.07.
- Koska se oli niin eeppistä, se täytyy kirj... 06.04.
- Kun haluis puhuu... 18.03.
- Haluun lusikoida miun aivot roskikseen.... 15.03.
- Vitun palaveri... :p 10.03.
- Kuvankäsittelyn tunti ja internetin aarteita... 29.01.
- Näitä valaistumisia. 28.01.
- Ihan hiton ärsyttävää. 17.01.
- Tapaamisia... 02.12.
- Joo joo lunta. 27.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (8)
- ▶ 2012 (41)
- ▶ 2011 (48)
-
▼
2010 (37)
- ▶ joulukuu 2010 (4)
- ▶ marraskuu 2010 (18)
- ▶ lokakuu 2010 (10)
- ▶ syyskuu 2010 (5)