IRC-Galleria

Hmh. Joo joo kaikki tietää jo, lunta. Mutta kerronpa hauskan jutun. Yleensä tykkään lumesta, varsinkin ensilumesta, mutta meiltä eläinlääkäriin on yli kaksi ja puoli kilsaa. Mikä olisi kävelymatka ilman seitsenkiloista protestoivaa kissaa. Ja hyvin lyhyt ajomatka jos jollakin olisi alla talvirenkaat.

No onneksi bussit kulkee, kisu koppaan, pysäkille kyytiin. Ja sitten seikkaillaan 25 minuuttia lumesta seonneessa keskustassa. Päästiin lopulta perille.

Nukutus, ultraus (kahteen kertaan), tiputukseen, näyteviljely (taas), herätyspiikki ja taas samat lääkekuurit, diagnoosina: "No jos tää kolmaskaan viljely ei tuota mitään tulosta niin en kyl yhtään tiedä mikä sillä on ja miten sitä vois hoitaa." Laskun määrää en kehtaa edes kertoa.

Ja koska bussit tietysti kulkee miten niiden mieli tekee niin siitä 2,6 km:stä tulikin kävelymatka. Nyt täällä on tokkurainen ja kummallisesti käyttäytyvä vanha kisu, nuorempi joka yrittää vetää vanhempaa turpaan koko ajan ja kaksi entistä köyhempää opiskelijaa.

Käteen jäi vain kolmas viikko antibiootteja ja sekava kissa.
Ja tietysti tehokasta hyötyliikuntaa vitun raikkaassa ulkoilmassa -___-

Tarviin Aurora Secundaan puolinaamion, joten ajattelin olla näppärä ja säästäväinen, ja tehdä sen itse. Ensimmäinen ongelma: miten teen sen.
Kipsipää on koululla ja sitäpaitsi vielä märkä. Miun plastoliini on niin pehmeää että se ei pysy muodossa. Joten...

Paperoin sitten suoraan naamalleni. Mikä oli siis paras idea ikinä. Kaksi tuntia odottelin että paperointi kuivuis. Lopulta kyllästyin ja irrotin sen, vaikka olikin vähän pehmeä vielä. Ja nyt kulmakarvat huutaa hallelujaata, kuin myös kaikki muut naamakarvat...

Kun olen koneella, haluisin jutella kaikille.
"Moi miten menee?"
"Hei vitsi jee kävi tämmönen juttu..."

"Mooi <3"
"Moii, mitä kuuluu?"
"Hehe lol meidän mukaelmamaalauksen maalit oli kuivunu purkkiin..."

Mutta en uskalla.
Kun en yhtään tiiä jaksaako kukaan jutella miun kanssa ;___;

Joten päädyn aina selailemaan paikallaolevia facessa toivoen että joku haluis höpötellä. Ja miettimään josko sitä uskaltais jollekin puhua vaikka ei olis oikeestaan asiaakaan. Mutta en sitten kuitenkaan uskalla.

Hours well spent, again.

...kattokaa sen naamaa!!! :'''D




...mahaan sattuu... :'''''''''D

Selasin ajankulukseni Gallerian etusivua läpi... Tiesin kyllä että suhteellisen kasvottomassa nettikeskustelussa ihmiset sanovat aika paljon ja kaikenlaista, mutta nytpä se iski tajuntaan todella vahvasti: keskustelun taso Galtsussa on todella ala-arvoista!

Ihan oikeasti, aika harva kasvokkain rupeaisi viljelemään näitä "olet tyhmä ja lukutaidoton" "vitun idiootti" ja "kuolispa kaikki sun kaltaiset pois" -kommentteja. Vaikka asiasisältö olisikin tasokasta, niin näitä persoonaa kohtaan tehtävät, varsin aggressiiviset hyökkäykset ovat aivan naurettavan yleisiä. Kaikki täällä aivan varmasti tietävät ainakin yhden tyypin joka vastaa tätä kuvausta, niitä on tosiasiassa täällä aika paljon.
Juuri näiden asiattomien haukkujen takia "näin tänään nätin perhosen" -blogimerkinnätkin muuttuvat tosi helposti valtaviksi tulimyrskyiksi joille ei näy loppua. Ahdistavinta on se, että valtaosa näistä loukkauksilla kommenttejaan höystävistä käyttäjistä on itse asiassa aikuisia ihmisiä! Miksi on niin vaikeaa pysyä aiheessa ja olla suututtamatta keskustelukumppania tyhjänpäiväisillä ja asiaan liittymättömillä "diagnooseilla" älykkyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta, traumoista ja uskonnosta?

Olen aivan varma että tästäkin nousee hirvittävä meteli. Mutta tässäpä haaste teille, jotka tätä blogitekstiä rupeatte kommentoimaan: yrittäkää pysyä aiheessa ja välttää näitä juuri kritisoimiani provokatiivisia tehokeinoja. Ettei mene homma ihan mauttomaksi.

Täydellinen valinta tämän päivän kuvaksi:

Protun leirikesä on päättymäisillään ja kohta on aika korjata vuoden sato: kesän protutoukkia, joista talven aikana koulutetaan ihania protuperhosia vetämään ensi kesän leirejä. Nyt Sinulla, armas +20-vuotias ystäväiseni, on mahdollisuus päästä osaksi näitä vaihtoehtoisia aikuistumisleirejä:
Jokaiselle leirille valitaan tiimi, johon tarvitaan kaksi aikuista ohjaajaa (väh. 20v) ja uusia ohjaajia tarvitaan koko ajan! Jos minkäänlaista kiinnostusta heräsi, voit suunnistaa osoitteeseen https://www.protu.fi/ tai alkaa pommittaa minua kysymyksillä.
Toivottavasti nähdään kevään koulutuksissa! :D


~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oon muuten viikonlopun boffaamassa, eli älkää hermostuko jos vastaan vähän hitaasti...

Se on nyt tehty. Kävin hahmolistan kanssa Wikin läpi ja korjailin juttuja, lisäilin puuttuvia tietoja ja latasin hirvittävän määrän kuvia. Muutama hahmo jäi tekemättä tai lähes tyhjäksi, kun en juuri mitään tiennyt, mutta yritin ainakin parhaani.
Lisäksi päivitin ja lisäilin muita juttuja, esim. joistain esineistä, tapahtumista yms. (Esimerkiksi Liiton arkista on nyt kuva <3)

Kiitän <3<3<3<3

\o/

Medeialta:

Dashalle

Emme syytä sinua
Epätoivo ajoi sinut kohti loppua
Toit toivon luoksemme
kuolleista nousit pelastamaan ystäväsi
Teet kaiken hyväksi, vuoksemme
demonit häädät kauas miekallasi
On puolellamme viisautesi vaatimattomuus
se sivusta neuvoo johtajaa
Yks’ luottamus oli onnettomuus
yks’ askel oli kohti harhaa
Luottamus kohtaa hyväntahtoisuuden
sielusi on meitä auttava
Vaan tulevaisuus on valuva läpi käsien
On nyt kyyneleiden puolestasi valuttava

Löysin viimein Dashalle kappaleen


"I know It's hard but found somehow
To look into your heart and to forgive me now
You've given me the strength to see just where my journey ends"

Parin päivän ajan IKK:n palaamisen jälkeen Dasha vaikutti varsin etäiseltä. Hän vietti aikaa paljon enemmän varastolla ja kävellen yksin kaupungilla kuin Fireboundin basella. Ja jos joku häntä näkikin, hän yleensä vältteli katsomasta ketään silmiin ja mutisi jotain itsekseen. Jossain vaiheessa hän oli lopulta käynyt ilmoittamassa Naotolle ja Michaelille lähtevänsä takaisin Venäjälle ja oli kuulemma vielä vannonut, ettei koskaan enää palaisi Savonlinnaan.

Noin reilun viikon päästä Firebound ja Waterfall saavat kirjeen Venäjältä. Käsiala on hyvin koukeroista ja kaunista, vanhaa kaunokirjoitusta.

Hyvä Fireboundin/Waterfallin väki
Minun on ikäväkseni ilmoitettava, että ystävänne Dasha Tatiyana Jekaterina poistui joukostamme 29.7. Hän jätti jälkeensä viestin, jonka liitän tämän kirjeen mukaan. Ymmärtänette sen tarkoituksen minua paremmin.
Neiti Jekaterinan hautajaiset pidetään Jekaterinburgissa, Venäjällä, 18.8. Toivon, että saavutte paikalle muistamaan häntä, sillä muuta perhettä ei neidillä koskaan ollut.
Syvimmät osanottoni
Igor

Lisäksi mukana oli tilaisuuden pitopaikan osoite.
Dashan jättämä viesti oli rypistynut, vereen tahriintunut paperinpala. Siinä luki:
Kaikki oli minun syytäni.
Antakaa anteeksi.

---

Jekaterina-mansion, heinäkuinen aamu on kirkas ja aurinkoinen. Vanha, kurttuinen goblin kasaa pyöreälle matellitarjottimelle aamiaista ja pudistelee huokaillen päätään. Lopulta annos on valmis ja ukko lähtee viemään tarjotinta neidin huoneeseen. Koputukseen ei vastata, tänäänkään, ja vanhus työntää oven auki. Tarjotin ja siinä olleet astiat kolisevat lattialle, kun hän näkee Dashan makaavan lattialla verilammikossa, Gorenien lävistämänä. Goblin syöksähtää elottoman ruumiin luo ja alkaa kutsua tätä nimeltä. Kyberkädessään Dasha puristaa paperinpalaa. Vanhus kurottaa kätensä ja lukee viestin, vaipuen tämän jälkeen hiljaisuuteen.