Istuessani taas bussissa ja pohtiessani syntyjä syviä, tein päätöksen.
Päätin yrittää kohdata uusia tilanteita ennakkoluulottomasti ja ajatella positiivisesti.
Joten enpä voinut kaksikymmentä minuuttia päätöksen teon jälkeen alkaa heti luistaa siitä. Eli kun joku ukko (as in varmaan nelikymppinen mies) tuli juttusille liikennevaloissa ja pyysi kahville, niin oli pakko lähteä mukaan.
Mentiin johonkin kortteliräkälään, jonka asiakaskunta koostui keski-ikäisistä, yksin istuvista miehistä. Kaikki tietysti kääntyi katsomaan kun mentiin sisään eikä millään lakanneet tuijottamasta. Johtuikohan takistani, vai siitä että en mitenkään päin istu kyseisen kuppilan vakioasiakasmuottiin, en tiedä. Istuttiin sitten jonkun itsekseen mumisevan tyypin pöytään. Seuralaiseni kertoi että tällä tyypillä on ihan omia kavereita, joille se koko ajan juttelee. Eipähän ainakaan koskaan tule yksinäistä sille, luulen.
Sain kupin teetä ja se ukko alkoi avautua sen entisestä tyttöystävästä. Sitten sain selittää sille ummet lammet siitä, mitä on tarpeistonvalmistus. Lopulta se halusi että opetan sitä piirtämään. Ja koko tämän ajan kaikki pubin asiakkaat tuijotti herkeämättä.
Huvittavin tapaus oli kuitenkin baarin huonoa suomea puhunut omistaja, joka pian saapumisemme jälkeen vaihtoi radiokanavan Iskelmästä Groove FM:lle, auttoi seuralaiseltani takin pois päältä ja vei naulakkoon, hätisteli itsekseen mutisijaa pois meidän pöydästä ja toi lopulta siihen keskelle pöytää kynttilän.
Lopulta pakenin paikalta selittämällä jotain epämääräistä siitä että pitää mennä tekemään miehelle ruokaa.
Että semmoinen kotimatka.
