IRC-Galleria

Koska tilanne...

Ei varmaan tarvitse sanoa mitään :D

Miksiköhän en ole ikinä ennen tullut nähneeksi tuota videota...

...miten voi päähän sattua näin paljon? DD: ihan kun olis joku vetässy lekalla takaraivoon >.<

Yyh. Eikö riitä että koko kesän piinaa? Pitää vielä tulla painajaisina uniin ihan säännöllisesti koko syksyn ja alkutalven. Nyt, perkele, ulos miun päästä!
Ja miten niin en tarvii välivuotta? -.-'

Onko kukaan koskaan miettinyt voiko niska krampata (ei siis vaan olla jumissa, vaan samalla tavalla kuin joku jalkakramppi vetää koko jalan suoraksi ja sen päällä pitää sitten hyppiä että menee normaaliksi)? Voi se :D

Tässä talosssa on kolme kerrosta <3 ei hissiä <3 Lotta jakaa mainoksia <3 niitä oli keskiviikolle neljää, viikonlopulle ainakin viittä eri sorttia <3
VOI JEESUS.
Kohta miulla on kyllä kaupungin paras perse ja isoimmat hauikset niiden paperikasojen ronttaamisesta. Aina sitä vaan erehtyy ajattelemaan: "Se on vaan paperia, eihän se nyt niin painavaa..."

Mutta kuitenkin tavallaan se on ihan hauskaa. Vanhustalojen asukkaat luulee miua postinkantajaksi ja kyselee joulukortteja, pienet pojat Palomäentiellä miettii paljonko tästä hommasta saisi rahaa ja sen yhden umpikujan päässä olevassa talossa asuu yksi ehkä maailman söpöimmistä kissoista <3 (ei saa kertoa Mintakalle, tulee vielä kateelliseksi)
Lisäksi, kuinka muuten tulisi havainneksi kerrostalorapun keskimääräistä asuntomäärää, "ei mainoksia"-kylttien leviämistä naapureiden sosiaalisen kanssakäymisen välityksellä sekä sitä, että sattuu omistamaan asuinalueensa yleisimmän sukunimen :p
Pois alta Kososet, Laukkaset jyrää Heikinpohjassa!

Chaos of the old world ahihihi.

Pelissä voittaminen on kyllä kieltämättä aika kivaa... :)

Jos olisin sama vanha angstinen ernu kuin joskus muinoin, niin pohtisin mikä minussa on vikana ja mitä teen väärin. Nyt vaan tyydyn toteamaan että ajattelemattomuus saa toisinaan ihmiset vaikuttamaan kusipäiltä ja olemaan helpottunut siitä, että onpahan tämäkin taas tältä syksyltä ohi.

Ahaa... no tällä 10.13 junalla jos menisitte Lahteen ja siellä vaihto Joensuun junaan ja sitten vielä vaihto taajamajunaan Parikkalassa?
Pistetäänkö tämä? Ja olihan se yksi opiskelija ja yksi aikuinen?
Ja se olis xx,xx€, maksatko kortilla vai käteisellä? Joo hyvä, pistäpä se kortti tohon ja näppäile tunnusluku. Kiitos.
...Mitenkäs tällä nyt näin kauan kestää, ei ole kyllä koskaan ennen... *hakkaa tulostinta* oivoi, no nyt se jumittui, minäpä yritän uudestaan... no nyt se herjaa jotakin... jos hetken vielä maltatte odottaa. Noniin jos se nyt toimisi. No ei.
Merja hei kokeiletko laittaa sen toisen koneen päälle kun tämä jäätyi jo ekaan lippuun.
No taas se herjaa jotakin... ei tän tulostimen kyllä pitäis mitenkään jumissa olla... *hakkaa taas tulostinta*
Oivoi... no, minäpä kirjoitan tätä vähän ylös...
(Tässä vaiheessa kello oli jo 10.08)
"Hei... voisitsie vaan vaikka kirjottaa jonkun lapun niin me ehdittäis sinne laiturillekin ennen kuin juna lähtee?"
Joo voi kauhia anteeksi kamalasti... Mä laitan tähän tän mun puhelinnumeron niin voi konduktööri sitten soittaa jos tulee jotain...

Kipitellään sitten junaan ja istutaan alas. Juuri ennen kuin juna lähtee liikkeelle, vaunuun harppoo konduktööri ja tulee meidän eteen seisomaan
"Hei ei teillä mitään käsinkirjoitettua lippua ollu? Noni hyvä, me saatiin se tulostin sitten toimimaan ja tässä olis tämmöiset oikeat liput."

:''D

En tiedä, koko viikko mennyt päin helvettiä. Ja nyt ei huvita mikään. En haluu kouluun. En haluu larppaamaan. Haluisin vaan olla kotona peiton alla ja syödä suklaata.

Biisi sopii hyvin fiilikseen. Huomasin nimittäin tänään aika jännittävän jutun:
Olen aina pitänyt itseäni fiksuna ja ajatellut että olen hyvä koulussa. Pienempänä pidin sitä syynä kiusaamiselle (koska kaikkia lahjakkaita kiusataan, obviously) ja koko peruskoulun ajan sain tosi hyviä arvosanoja kaikesta. Lukiossa vähän putosin, mutta lähes kaikki pysyi edelleen kasin paremmalla puolella.
Tänään kävin kysymässä alustavia yo-tuloksia ja järkytyin: englanti jää melko varmasti M:ään ja historia lähtee B:nä, saattaa jopa pudotakin.
Aluksi olin shokissa, en minä voi saada noin naurettavia arvosanoja, varsinkaan historiasta. Ei ole mahdollista. Sitten olin tosi katkera ja vihainen, halusin uusia molemmat. Nyt olen miettinyt asiaa hieman lisää.
En ehkä oikeastaan koskaan olekaan ollut tosi hyvä. Oikeastaan nyt olen melko varma että kaikki saamani hyvät numerot johtuivat käytöksestä, eivät siitä että olisin oikeasti ollut jotenkin erityisen taitava. Tein parhaani ja se riitti kahdeksaantoista pisteeseen. On aika jännittävää huomata olevansa sittenkin keskiverto tai vähän sitä huonompi, kun on tottunut pitämään itseään lahjakkaana. Tarkemmin ajateltuna taidan olla keskiverto lähes kaikessa muussakin, kummalliset proppiviritelmät poislukien.

Harkitsin joskus taidehistorian tai historian opiskelua jossain lukion jälkeen, mutta se vähän jäi kun tajusin että tykkään enemmän tehdä juttuja käytännössä ja itse. Nyt se kuitenkin putosi varmasti ja lopullisesti pois, sillä en usko että meikäläisellä riittäisi pelimerkit yliopistoon tai muuhunkaan "sivistyneempään" opiskeluun. Salpaukseen tarpeistonvalmistusartesaaniksi käy tieni siis.