Se tunne, kun kokous venyy niin pitkäksi, että muu tiimi kikattaa loputtomasti ja itse on juuri ja juuri hereillä eikä enää kykeneväinen potkimaan kokousta eteenpäin. Ja röhnöttää puoliksi siinä pöydän päällä eikä kykene enää rekisteröimään mitään.
Ja sitten vastapäätä istuvan rekryn rintakehästä aukeaa musta aukko ja laajenee semmoiseksi isoksi pimeäksi luolaksi, josta häilyväinen varjokäsi kurkottaa kohti ja jatkaa ylitse jonnekin.
"Heii... voitaisko me oikeesti mennä kohta nukkuu, mie alan nähdä tosi outoja juttuja??"